Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

Omat ja varastetut.

Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

ViestiKirjoittaja Janne Janhunen » 30 Maalis 2010 22:25

Moro

Siellä eteläisessä Suomessa on kai tulossa vuosituhannen tulvakevät.
Pienetki purot mahtavat kelvata melontaan, jos vaan melojalla riittää
aikaa koluta. Sain vihdoin ja viimein kamerasta kuvat tietokoneelle,
mutta eihän noista tekemistäni mutkameloista tullu otettua kuin yksi
huono kuva valmiina. Tuosta kuvasta näkee lähinnä värin. Haapa on
terva-pellavaöljyseoksella sivelty ja sitten saunotettu. Liuos oli
kiehuvan kuumaa, joten luulisi sen uponneen jonkin verran puuhun. Jos
nuo paukahtavat halki kesän ensi melonnoissa, niin onpahan sitten syy
kokeilla ensi kerralla jotakin parempaa käsittelyä.

Rolf Moberg

Kuva
Kuva
Avatar
Janne Janhunen
 
Viestit: 320
Liittynyt: 15 Helmi 2010 09:43
Paikkakunta: Espoo

Re: Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

ViestiKirjoittaja Rolle » 21 Huhti 2010 18:53

Noniin, vastaan viestiini, jonka välitti tänne Herr über-sihteeri Janhunen.

Kävin puolitoistatuntisen Oulujoella. Jäälauttoja oli hyvin vähän, kaislaa jonkin verran enemmän. Pyöriskelimme rautatiesillan molemmin puolin ja koitimme saada Bell Northwindiä pujotteluporteista läpi. Portteja löytyi yllättäen sillan alta :)
Kuva

Käytimme pääasiassa tuplamutkameloja, joista olen kirjoitellut aiemmin. Kädet tuoksuvat vähän tervalle, mutta muuten olo on hyvä. Suurin yllätys oli se, että viimevuotisiin meloihin verrattuna noilla oli helpompi meloa. Takamelojana en joutunut tekemään läheskään niin rajua korjausvetoa kuin viime kesänä. Syynä mahtoi olla se, että etu- ja takamelojen lapojen keskinäinen kokoero ei ollut niin suuri kuin kaupan meloilla. Molemmilla melojilla lapa oli siis kasvanut, mutta etumelojalla enemmän. Tuplamutkamelasta oli kiva pidellä kiinni, mutta aivan luontevaa sillä melominen ei ensikertalaiselle vielä ollut. Eron kyllä huomasi, kun vaihtoi suoraan melaan. Tehokkaalta uudet melat tuntuivat kyllä. Kokoa oli enemmän, ja se alempi mutka tuntui auttavan melan pystysuoran asennon säilyttämisessä.

Tässä etumeloja kurottaa ja vetää kanoottia itään, ylävirtaa päin. Oikealla edessä Oulujoen rannan uusimpia ja kalliimpia kerrostalo-osakkeita. Niissä on jopa oma venelaituri.
Kuva

Yksin melomista kokeilin taas hetkisen. On se tuo Northwin aikamoisen suuri yksin liikutella. Vaikka olen suurikokoinen, ja etenkin käteni ovat orankiluokkaa, niin leveyttä ja kokoa tuossa kanootissa riittää. Meloin eri kohdista eri asennoista, mutta jotakin siinä jää kaipaamaan, kun kaksikkoa yksin siirtelee vedessä.

Raportoin huomenna, miten pintakäsittelykokeilu toimi. Vettä melat tuntuivat hylkivän, mutta kriittisimmät paikat ovat tietysti päätypuussa. Huomenna voi lähteä melat polttopuupinoon, jos ovat haljenneet :-)

137cm pitkä mela on aika pitkä, jopa minulle. Pikkaisen lyhyempää olisi kiva kokeilla. Toinen mela on kummiskin niin paljon jo lyhempi (n. 15cm-20cm), että se on liian lyhyt. Kuvassa ote on kai liian leveä. Tuolla otteella kämmen meinasi kastua.
Kuva

Rolle
Viimeksi muokannut Rolle päivämäärä 21 Huhti 2010 19:43, muokattu yhteensä 1 kerran
Rolf Moberg
Rolle
 
Viestit: 24
Liittynyt: 14 Huhti 2010 18:18
Paikkakunta: Oulu

Re: Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 21 Huhti 2010 19:32

Kuva
Rannikon melontani kaksi parasta melaa, toisella meloin muutaman päivän toisella loppumatkan.

Tuplamutkaan pitää
a) tottua
b) sen pitää olla juuri sopivan pituinen - ja tämä sopiva pituus on yksilöllinen.
Täällä lyhyt kommenttini
http://rannikko.vuodatus.net/blog/67343 ... ertailuja/
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

ViestiKirjoittaja Janne Janhunen » 22 Huhti 2010 17:18

Toinen taitaa olla Kialoa Lolo, mutta mikä tuo toinen on? Bell Voodoo Bent? Aarinko häiköö sen verran, ettei oikeen näy.

Periaatteessa minäkin pidän tuplamutkasta muuten, mutta en ole vielä keksinyt, miten sillä luontevasti tehdään J.
Kuva
Avatar
Janne Janhunen
 
Viestit: 320
Liittynyt: 15 Helmi 2010 09:43
Paikkakunta: Espoo

Re: Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

ViestiKirjoittaja Rolle » 22 Huhti 2010 20:46

Janne Janhunen kirjoitti:Periaatteessa minäkin pidän tuplamutkasta muuten, mutta en ole vielä keksinyt, miten sillä luontevasti tehdään J.


Niin, tehdäänkö J, vai nostetaanko lapa vedon loppuvaiheessa vain pystyasentoon? Minusta tuntuu, että se on ainakin omalla kalustolla ja keleillä ollut riittävä korjausliike suoravartisella.

Kävin hetki sitten katsomassa meloja. Kertauksena: ne oli hiottu sileäksi, ja talvella siveltiin kiehuvalla terva-pellavaöljyseoksella. Sen jälkeen saunotettiin. Puolentoista tunnin melonnan jälkeen lavat talliin. Toisessa lavassa oli yksi säle selvästi saanut vettä sisäänsä, koska oli vähän turvonnut. Jos tuo lapa kestää, niin ok. Jos lapa menee kovin mutkalle, se joutaa varoittavaksi esimerkiksi. Mielenkiintoista. Kuivuuhan se puu hitaasti, mutta jatkuva kastuminen ja kuivuminen tietää sitä, että melan elinaika ei ole kovin pitkä. Tai... aika näyttää. Kestäväthän ne tervatut veneetkin.

Rolle
Rolf Moberg
Rolle
 
Viestit: 24
Liittynyt: 14 Huhti 2010 18:18
Paikkakunta: Oulu

Re: Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 22 Huhti 2010 21:05

Jannelle: toinen on kialoa lolo ja toinen ZRE-joku?
http://www.zre.com/canoepaddles/
ZRE:ltä voisi löytyä sullekin sopiva.
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

meloista

ViestiKirjoittaja mpikkara » 22 Huhti 2010 21:14

mulla itsellä on "kalliimpana" matka-melana ihan se wenonahin painavampi ja halvempi suoravartinen kuitu-taittolapa, itse olen tykännyt varresta ja kahvasta, mutta toisaalta eipä paljon muista ole kokemusta... joissain meloissa kyllä oli omaan makuun hirveän iso kahva kun omaani etsin

t.keltanokka
mpikkara
 
Viestit: 112
Liittynyt: 06 Huhti 2010 00:04
Paikkakunta: suomen turku

Tulihan se sieltä: bensaa liekkeihin = J-veto

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 22 Huhti 2010 23:13

Jeps,

kuinka tehdään oikeaoppinen j-veto? Tästähän tämä palsta täyttyy.

J-veto on mystifioitu normaalin melanvedon jatkoon tehtävästä ohjausliikkeestä.
Vedetään veto, annetaan melan valua melojan ohi ja ohjataan kuin perämelalla ikään.
Sitä sanotaan j-vedoksi.

Se, kuinka tämä opetellaan tekemään ja tehdään käytännössä on tuhannen tulkinnan takana.
Jos voimavedon jälkeen kääntää yläkäden peukalon alaspään, on tekemässä j-vetoa.
Painaako melan lapaa ulos tai sisään, riippuu, mihin suuntaan haluaa paattia kääntää.
Mitä isompi ohjauskulma, sen suurempi on syntyvä jarru.

Melan varren tai lavan kulmilla tai mutkilla ei ole vaikutusta j-vedon perustekniikkaan.

Kulmamelalla saa vedon alkamaan edempää, sen teho tulee sieltä.
Mutkavarren etu on alakäden ranteelle parempi asento ja käsien pysyminen tekniikan kannalta oikeissa paikoissa.
Suoravartisessa melassa, kun väsyy, alakäsi tahtoo liukua liian ylös. Toisaalta jossain (tuuli)tilanteissa on hyvä, jos voi vaihdella alakäden paikkaa melan varressa.

J-vetoa ei tarvitse tehdä akateemisesti jokaisella vedolla.
Jos nojaa sopivasti tuuleen, ei tarvitse ohjailla sen kummemmin.
Jos haluaa edetä tehokkaasti, ei ohjaa lainkaan, vaan vaihtaa puolta.
Toimii sekä yksikössä että kaksikossa. Hyvä tahti on 70 iskua minuutissa.
Rannikkoa meloessa oma tahtini oli n. 40 vetoa minuutissa.

Tämä ei ole totuus.

Jos nautit siitä, mitä mela vedessä tekee, on j-vetosi kohdallaan.
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

ViestiKirjoittaja Janne Janhunen » 23 Huhti 2010 09:26

Niin, kun sanoin "tehdään J", tarkoitin suunnankorjausta vedon lopussa tekniikasta piittaamatta. Akateeminen ripistely on turhaa. Nyt kun alan miettimään, niin kaikki kokeilemani tuplamutkat ovat varmaan olleet itselleni hiukan liian pitkiä, josta on johtunut hankaluus kääntää melaa pystyyn vedon lopussa. Pitää varmaan kokeilla uudemman kerran joskus.
Kuva
Avatar
Janne Janhunen
 
Viestit: 320
Liittynyt: 15 Helmi 2010 09:43
Paikkakunta: Espoo

Re: Mutkamelat odottelevat kevään tulvia (Rolf Moberg)

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 23 Huhti 2010 11:13

J:stä pitää aina ripittää akateemisesti. Akateeminen ripittäminen on jo toisen kesän melojan elämän suola ja siitä se sitten sakenee.
ACR:n ensimmäisenä sooloinkkarilla melonut Timo Niukkanen ei edes käytä koko jiitä. Hän tekee ohjauksen melan painepuolta vaihtaen ja partaasta nykäisten. Vedon nimi on Goonstroke. Suomeksi Pöljänveto. Jos sillä selviytyy, niin siitä vaan, on minun akateeminen tuomioni.

Kun oltiin Timo Ripatin kanssa tervehtimässä Heikki Kukkolaa, 70 v. tuli tietysti puheeksi tehokas melonta pitkillä matkoilla kelloa vastaan.
Tahti on 70 kertaa minuutissa, lapa pieni ja varsi lyhyt. Etukumara asento ja veto edestä.

Muutakin melontaa on, parhaimmillaan sellaisella tahdilla ja tekniikalla, josta tykkää.
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Seuraava

Paluu Melat



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron