Millainen GPS?

[Tiina Kujansuu]

Varustelukierre sen kuin vaan syvenee. Yllytyshullu kun olen haluaisin tietenkin heti päästä melomaan GPS kuvioita, mutta kun ei ole GPSiä. Niitä näyttää olevan pilvin pmein tarjolla, joten valinta on vaikeaa. Mitä suosittelette ja millä perusteella?

Auto GPS laitteista minulla on kokemusta, niissä olen mieltynyt hyvin yksinkertaiseen karvalakkimalliin, jossa ei juuri hienouksia ole, laite tekee sen mitä pitää, eli ohjaa perille. Arvostan suuresti laitteen yksinkertaista käyttöliittymää. Käyttöohjeita ei oikeastaan tarvitse lainkaan.

Tarvitaanko karttoja? Mitä maksavat? Kuinka lataaminen sujuu? Kertokaapa mistä teillä on kokemusta, hyvää tai huonoa.

[Martti P.]

Kyllähän GPS:stä paljon iloa ja jopa hyötyä on melontahommissa. Silloin vain pitää olla laite, joka ei pelkää vettä eikä kosteutta. Ja pattereiden kesto on tärkeä asia.

Minulla on vasta toinen GPS-laite menossa, vaikka olen niitä käyttänyt jo toistakymmentä vuotta. Molemmat ovat olleet Garmineita. Ne ovat toisin sanoen varsin kestäviä, ja mallitkin ovat hitaasti muuntuvia, niin että alinomaa ei tarvitse olla päivittämässä.

GPS:n ei välttämättä tarvitse olla kartallinen, mutta jälkeä sen tulee piirtää, niin että tietää, minne päin on menossa. Matkan mittaus hoituu siinä sivussa ja koordinaattitiedot samoin. Sitten pitää olla mahdollisuus reittipisteiden merkitsemiseen sekä matkan aikana että muutenkin. Onhan hyvä merkata muistiin esim. hyviä leiripaikkoja. Tai paikka, johon kamera putosi, ettei tarvitse vuolla koloa kanootin laitaan.

Oikea kartta pitää olla aina mukana. Jos gepsissä ei ole karttaa, niin jälkeä voi verrata karttaan vähintäänkin matkan ja suunnan suhteen. Ja jos laitteessa on kartta, sillä voi varmistaa oikeasta kartasta saatavaa paikkatietoa. Erittäin lohduttavaa varsinkin saaristosokkeloissa.

Kuten sanoin, minulla on kokemuksia vain Garminin malleista. Itselläni on GPSMap 60C, jossa ei ole muistikorttia. Pistän tuohon linkin Garminin sivuille, niin saat vähän käsitystä mallikirjosta ja hinnoista.

http://www.garmin.fi/default.php?cPath= ... =3a&page=1

Kartoista joutuu maksamaan erikseen, ja niitä tarvitaan aika paljon Suomen kokoisella alueella.

Yksi gepsin hyvistä puolista on, että se opettaa melomaan. Kun välillä vilkaisee, mitä vauhtia mennään, oppii pian huomaamaan hyvien ja huonojen vetojen eron. Ei siinä tarvitse huippunopeuksia tavoitella. Suurin apu tulee taloudellisen matkatekniikan myötä.

Martti

[Janne Pyykkö]

Olen myös Garmin-mies. Kolmas laite menossa -- ensimmäinen on Virossa Valgejoen pohjassa, toinen vakuutusyhtiön ostama reistaili eikä enää toimi. Kolmas on eTrex Vista HCx, johon olen tyytyväinen.

Laitteessa on karkea kartta. Lauttasaari on mutta pienemmät saaret ei. Parempaa en kaipaa, koska sitä varten on toisaalta paperikartta, toisaalta tarvittaessa Nokian kännykän GPS, joka auttaa eksynyttä (lähinnä käytän Nokian tarkkoja karttoja maalla, en vesillä).

Käsitelläänpä Nokiakin... siihen saa Sport Tracker -ohjelman tai vastaavan, jolla voi siirtää GPS-jäljen läppärille. Vaikuttaa hyvältä, mutta Nokian GPS seilaa. Kerran olin melomassa kaverin kanssa, jolla oli Nokia ja Sport Tracker. Pitkällä evästelytauolla hänen matkamittari oli hypännyt 2 km, koska se mittaa matkaa myös ollessaan paikoillaan, metrin sinne, toisen tänne. Tähän eivät Garminin laitteet sorru.

Garmin eTrex Vista HCx:n muisti riittää piirtämään noin 60 km verran näytöllä näkyvää jälkeä melontanopeudella. Sen jälkeen se poistaa vanhempia jälkiä. Kun tiedot lataa läppärille, talteen saa ladattua noin 300 km jälkeä melontanopeudella, muttei enempää. Tämän totesin karvaasti pettyneenä, kun yritin ladata kesäkuun Kemijoen reissun 493 km melontoja + 20 km patikointeja. Ei auttanut. Koska tallennan reitit lopulta Google Earthiin, jouduin piirtämään puuttuvat Kuola-, Maltio- ja Tenniöjoen melonnat käsipelillä. Ja Luirostakin yli puolet.

Garmin eTrex Vista HCx:llä melon 2 x 2500 mAh ladatuilla AA-paristoilla noin 120 km. Sen jälkeen on vaihdettava.

Vielä mallien hienouksia. eTrex Vista HCx sisältää kaikki herkut, myös korkeuseromittarin, joka on hauska, jos patikoi vuorilla kuten minä tai haluaa muuten mitata montako metriä joki putoaa. Jos sillä ei ole väliä, sitten riittää eTrex Legend HCx, joka irtoaa 40 euroa halvemmalla (kokonaishinta kai 200 euron molemmin puolin). Mutta tämä on vain minun näkemys. Kun joku toimii tarpeeksi hyvin, ei viitsi enää tutkia muita malleja.

-Janne

[Timo]

Minulla on kuutisen vuotta vanha Garmin Legend C ja kolme vuotta vanha Garmin Vista Cx. Nämä molemmat ovat jo poistuneet tuotannosta ja myynnistä, mutta se ei ole este käyttämiselle eikä päivityksille. Uudemmissa malleissa on lisää kirjaimia tunnisteen perässä, ja tietysti parempia ominaisuuksia.

Kumpaankin laitteeseen saa tie- ja osoitekartat, joiden ansiosta löytää joka ikisen postilaatikon Suomessa, ja saman tien myös matkanteon kannalta tärkeän oven tai seinän.
Melojalle on kuitenkin oleellisempaa, että GPS:ssä on topografinen kartta. Näitä karttoja saa erikseen ladattavina, joko DVD:llä tai kätevästi muistikortilla. Kortti GPS:n sisään ja menoksi.
Laitteen mukana toimitettavalla tiekartallakin toki pärjäilee, mutta sitten menettää mahdollisuuden verrata maaston yksityiskohtia GPS:n näyttöön. Korkeuskäyristä on apua, esimerkiksi jos huomaa että niitähän menee nippuna jokireitin yli tuossa edessä puolen kilsan päässä...
Merikorttejakin voi hankkia, mutta en ole tuntenut tarvetta. Melojalle ne olisivat sikäli käteviä, että laivaväylät ja muut reitit näkyvät selvästi. Tietää, minne ei kannata mennä...

Laitteiden muistiominaisuudet ovat kehittyneet valtavasti. Legendiin pystyi lataamaan vain muutaman 40x40 kilometrin ruudun topografiaa, siinä kaikki. Muistikortit käsittävät yleensä 1/5 Suomesta, mutta kyllä se sitten maksaakin. Koko valtakunnan peittävä kartasto on noin tonnin paukku. PC:lle asennettava hallintaohjelma sentään sisältyy laitteen hintaan. Sinne voi tallentaa reitit, polut (eli jäljet) ja kiintopisteet. Polun voi siirtää Google Earthiin muidenkin katsottavaksi, kuten Janne sanoikin.
Olen säätänyt Vistan sellaiseksi, että siihen mahtuu vaikka monta sataa kilometriä polkua, mutta näytteenottotiheyden kustannuksella. Jokireiteillä mennään mutkia suoriksi, vaan mitäpä tuosta. Kyllä jokainen on tähän mennessä uskonut, että vettä pitkin se reitti todellisuudessa meni. Laite tilastoi liikkumista aika perusteellisesti. Kun polun avaa tietokoneelle, on jokaisesta näytteenottopisteestä tallennettuna sijainti, nopeus, kulkusuunta ja epätarkka korkeus merenpinnasta, sekä tarkka aika.

Jos GPS:ssä on magneettinen kompassi ja korkeusmittari, se kuluttaa sähköä enemmän kuin vakiomalli. Kun pistän oman karvalakkiversioni näytön valaistuksen pois päältä, saan 2500 mAh akuista n. 20 tuntia käyttöaikaa. Vaihdan sitten iltasella leiripaikalla täyteen ladatut tilalle aamua ja seuraavaa päivää varten, niin ei tule kesken melontaa katkoksia.

Paperikartta pitää ehdottomasti olla mukana. Sähköinen laite voi tiltata tai kadota. Jaa että miksi minulla on kaksi GPS:ää?
Kadonneen laitteen löytää heti, kun on hankkinut uuden tilalle...

-Timo-

[Martti P.]

Aika monella melojalla ja myös retkiluistelijalla (myös minulla) on Garminin GPSMap 60C eri versioina. Se on robusti laite, jonka patterinkesto mm. on omaa luokkaansa muihin malleihin verrattuna, myös talvioloissa. Pidän siitä, että perustoiminnoilla on omat erilliset näppäimensä sen sijaan, että aina pitäisi olla pyörittämässä jotain valikkoa ja tiirustelemassa sitä märissä oloissa. Jälkilokin loppumisen kanssa ei vielä ole tullut ongelmia, mutta eipä ole tullut tehdyksikään Jannen mittaisia yhtäjaksoisia retkiä. Yleensä olen päässyt siirtämään jäljet läppärille ajoissa. Muistikortillisilla (Cx) laitteillahan tallennus käy matkan aikana.

Umpimaastossa laitteeni (perusmalli) ei toimi kunnolla, vaan esim. Nuuksiossa kadottaa satelliitit tavan takaa. Mutta valmistaja väittää, että uudemmissa versioissa antenni on parempi, ja julistaa sitä jopa esittelyteksteissä.

Valmistajan tuotetuki oli ennen ammattimiesten käsissä, mutta autogepsien tultua kuvaan tyyli on muuttunut. Nyt siellä vastailevat vähätietoiset tyttöset, joilta ei paljoa apua saa.

Martti

[Janne Janhunen]

Pukki toi Garmin Dakota 20 kosketusnäytöllisen Tamagotchin nyt sitten. Jää nähtäväksi, millaiseksi laite osoittautuu.

[Martti P.]

Pukki toi Garmin Dakota 20 kosketusnäytöllisen Tamagotchin

Nyt kiinnostaisi, voiko kosketusnäytöllistä käyttää suojapussin läpi. Vaikka saahan se olla ilman suojaustakin, vesitiivis kun pitäisi olla. Ei se suojapussikaan kaikelta kosteudelta suojaa. Ei varsinkaan sellaiselta, joka muodostuu pussin sisälle, kuten Ortliebin pussissa on laita. Minulla vesitiivis gepsi oli vuorokauden verran pussissa, ja näytön alle pääsi kosteutta. Lakkasivat näppäimet toimimasta. Kuivuminen kesti monta päivää. Suolalta pussi toki suojaa.

Kiinnostaisi myös, toimiiko kosketusnäyttö näillä pakkasilla. Sormikkaalla?

Martti

[Tiina Kujansuu]

Kosketusnäyttö toimi pakkasessa hanskoilla. En kyllä kauaan tarjennut kokeilla. Kompassia kaliproidessa tuli vilu. Ei ole tullut mieleenkään tunkea laitetta kuivapussiin, kun nää vedet on nykyään kiinteässä muodossa. Käyttöliittymästä tykkään. Olen tottunut Garminin kosketusnäyttöön autonavigaattorissa, siinä ei tarvinnut lukea käyttöohjeita lainkaan, eikä paljon tämän maastogepsinkään kanssa. Arvostan myös laitteen pientä kokoa.

Seuraava päänvaiva ovat kartat. Laitteen mukana toimitetaan maailmankartta, jolla voi heittää vesilintua. Netistä latasin siihen ilmaisen pyöräilykartan josta nyt sentään näkyvät kadut ja vesistötkin karkeasti. Maastokartta olis kiva, mutta hinta on kyllä aika suolainen. Vinkkejä otetaan vastaan.

[Rolle]

Seuraava päänvaiva ovat kartat. Laitteen mukana toimitetaan maailmankartta, jolla voi heittää vesilintua. Netistä latasin

En ole lukenut aiempia viestejä. Suosittelen tätä:

http://www.polkupyoraily.net/osm/
gmapsupp.zip ja tämä on oikea tiedosto. Kartta on ilmainen, laillinen ja hyvä. Jostakin kumman syystä gps-kauppiaat eivät tätä kummemmin mainosta

Rolle