Kirjoittaja Weltsu » 04 Elo 2012 10:07
Mikäli on muutoin fyysisesti kunnossa ja lahjakas, voi about kuuden vuoden aktiivisen/ammattimaisen harjoittelun jälkeen odottaa tuloksia maailman huipulla. Näin aikoinaan minulle opetettiin jollain kurssilla... olikohan se Englannin naisten maajoukkuevalmentaja John Handyside. Oli kylläkin koskisyöksyn spesialisti, mutta meloi myös C-1 paatteja. (Onkohan naisten kajakki melojien Australian neiti Fox Richard Foxin tytär? Oletan. Richard oli aikoinaan maailman nopein ja arvostetuin kajakkipujottelija. Yhtään jarrutusvetoa ei ollut vaan kaikki liikkeet veivät sulavasti kajakkia eteenpäin.)
C-1 slalom kanootti painaa siinä kymmenisen kiloa taikka alle. En muista mikä on säännöissä minimipaino. Meloja on puoli-istuvassa asennossa, peffa jonkinlaisessa penkissä ja jalat sen ali sivuilla remmeillä sidottuina. "Kanootti on osa vartaloa" ja sitä hallitaan melan lisäksi kallistamalla eri suuntiin. Melalla ei runnota väkisin, ellei ole pakko.
Virran voimaa käytetään hyväksi ja kanootti liukuu portilta portille. Tietenkin meloja laittaa paatilleen mahdollisimman paljon vauhtia. Mikäli pyörteet, horjahdus taikka jokin muu tekijä heittää melojan pois suunnitellulta reitiltä, niin silloin runtataan voimalla ja palataan mahdollisimman pian reitille. Melojan "laatikko" ja melan pituudet sekä lapakoko ovat aivan toista, mita normimelojat käyttävät. Otetta ei vaihdeta, koska siihen ei ole aikaa. Osaavat toki meloa molemmilta puolelta ja crossivedot ovat normaaleja vetoja, jos rata vaatii.
Rata ja lähes kaikki melanvedot opetellaan ulkoa kuten tanssin koreografia.
Koska rataa ei sen julkistamisen jälkeen (portit paikoillaan ) saa laskea kuin vasta kisoissa, kävelevät "melovat" kilpailijat nurmikoilla jopa silmät kiinni ja lunttilappu kädessä "tanssivat" radan läpi. Mikäli joku askel unohtuu, palataan edelliselle portille ja otetaan uusiksi.
Virta on niin nopea, että melojan ja kanootin on oltava oikeassa asennossa jo seuraaville porttisarjoille. Aikaa ei ole katsoa missä seuraavat portit ovat. Olet muutoin jo ohi.
Ratamestari ei laita portteja helpoimpiin paikkoihin, vaan aina virtojen ja pyörteiden rajamaille. Radan testimelojat voivat kierrellä pitkiäkin mutkia, mutta kaikki portit on oltava laskettavissa.
Näistä on kiva jutella vaikka syystapaamisen laavulla Suomenniemellä.
Joskus muinoin opiskelin ja harjoittelin koskipujottelua syöksyn lisäksi. Täältä löytyy joitain kikkoja kaikille, mutta kilpalajit ovat aika oma maailmansa.
Olisikohan täältä perua, etä käytän oikean olkapäävamman takia ja mutkittelun välttämiseksi ylipitkää melaa. Yläkäsi nousee reilusti pään yli, mutta on sitten vipuvarttakin kuten heinähangossa.
Weltsu Hossasta mokkulan päästä.
Weltsu, Veli-Matti Lehtonen