Vieras-Simeon kirjoitti:? Mikä oikeastaan on tehtäväjako perämiehen ja edessämelojan välillä ja miksi?
Nyt tämä aihe alkaa jakautua kahden viestiketjun välille (vrt. "tehokkaampaa melontaa" toisaalla). Mutta jatketaan sitten tästä.
Perämies on tasaisella vedellä pomo, koskessa voi olla toisin. Hän määrää siis, mihin suuntaan mennään. Perässä pitää olla kyky hallita kulkusuunta ja sinne asettuu yleensä kokeneempi meloja. Toisaalta etumeloja on se, joka määrää tahdin, jota molemmat noudattavat. Perämeloja voi korkeintaan kehottaa melomaan harvempaan tai tiuhempaan.
Melonta tapahtuu pääsääntöisesti eri puolilta jo tasapainosyistäkin, ja puolen vaihto tapahtuu yhtä aikaa. Puolta ei normaalimenossa kannata vaihtaa turhan tiheään, vaan järkevin lepuutusvälein. Perämelojan on heti alkuun opeteltava olemaan vaihtamatta puolta ehtimiseen suunnan korjaamiseksi. Tässä on korjaavien vetojen opettelun paikka. Korjaamisen tarve vaihtelee suuresti. Joskus kanootti kulkee suoraan pelkin suorin vedoin. Joskus se taas tuntuu koko ajan pyrkivän puoltamaan jommalle kummalle puolelle. Syitä voi olla vaikka kuinka paljon, mutta useimmiten tuuli on eniten vaikuttava tekijä yhdessä trimmin eli painon pituussuuntaisen jakaantumisen kanssa.
Voi olla myös niin, että jomman kumman melojan voima on niin paljon toista suurempi, että kaartumista tapahtuu siistä syystä. Jos keulameloja on melojista vahvempi, voi kulku olla suorempaa. Ja jos hän vielä on se kevyempi, on edellytykset erityisen hyvälle menolle olemassa. Näin vain aniharvoin on tilanne. Yleensähän siellä keulassa istuu se kevyempisarjalainen emäntä ja takana tuhti isäntä. Edellytykset kiemurtelulle ovat olemassa.
Palaan vielä trimmiin. Keulapainoinen kanootti kulkee hyvin vain vastatuuleen ja silloinkin pyrkii puskemaan aaltoon. Myötäisessä se voi olla suorastaan ylivoimainen hallittava ollessaan koko ajan menossa poikittain. Siinä eivät enää auta J-vedot eivätkä kaarivedot vastapuolelta. Kämmenpuolelta tehty vääntö "stern pry" voi korjata tilanteen hetkeksi. Lopulta ei enää sekään, kun myötäiseen mennessä tuuli koko ajan kasvaa. Ei auta enää muu kuin päästää keula vastaiseen ja lähteä takaisin siihen suuntaan niin kauan kuin vielä pääsee.
Kaksikon melontaa kannattaa harjoitella eri kelitilanteissa kurinalaisesti. Muutoin siitä tulee sattumanvaraista haahuilua, jolla pärjää vain kapean joen myötävirrassa.
Martti