Syystapaaminen 2009

Pääosin vanhalta Yahoogroups-palstalta tallennettuja helmiä.

Syystapaaminen 2009

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 24 Maalis 2010 21:39

Terveiset viikonlopun tapaamisesta.

Tässä lyhyt ennakkotarina, pidempi raportti kuvineen
tulee, kunhan keritään.

Ensiksi kiitos talkooväelle,

tällä kertaa teimme pääateriat talkoilla ja keittiöryhmä
toimi Timon vetämänä kiitettävästi. Samoin sauna ja
vedet lämpenivät Harrin huolehtimana. Retken AV-porukka,
Ilkka & Harri pitivät huolta, että saatiin katsella
kuvia edellisistä tapaamisista, Viron ja Latvian
reissuista sekä Pesosen Martin videoita.

Kiitokset myös sihteeri Jannelle huolellisista
etukäteisssuunnitelmista, vaikka flunssa kaatoikin
Jannen petiin viikonlopuksi.

Auli ja Tuomas toivat tullessaan kaksi reipasta
eräoppilasta Kurusta. Pojista oli apua ja heidän
innokkuuttaan puljata kanootilla ja ilman Martinkoskessa
oli hauska seurata.

Kiitos Ahvion koulun isännälle.

Ylimääräinen kokous

Keskusteltiin kokouksen aiheista. Yleinen tunnelma oli,
että yhdistyksen tämänhetkinen suunta on oikea.

Paikallista toimintaa pitää kehittää, tämä toiminta voi
hieman helpottua, kun kokous oli samaa mieltä
hallituksen kanssa, että liitymme Kanoottiliittoon.

Roskaretkeä pidettiin hyvänä tapahtumana ja se saa
varmasti jatkoa.

Meille tarjoutuu myös mahdollisuus tehdä nettikysely
toiminnastamme. Kysely on tarkoitus saada matkaan vielä
tänä syksynä.

Muita tulevia:

Syksyllä on vielä tulossa jollakin tasolla retki joko
Jongunjoelle tai Ruunaalle. Ajankohtaa ei ole vielä
päätetty. Lokakuun puolelle menee, ehkä myöhempäänkin.
Reissu on ke-su tai to-su pituinen. Edellyttää omaa
koskikelpoista kalustoa -varustusta.

Toinen myöhäisretki on Joulukuun alussa merelle
Elisaaren / Barösundin vesille. Siellä on oltu pienellä
porukalla pidennetty viikonloppu muutaman vuonna.
Tukikohta on Elisaaressa ja sieltä tehty päivälenkkejä
lähisaarien ympäri. Pitkä pimeä ilta on istuttu tulien
ääressä ja parannettu maailmaa.

Keväällä on tulossa laajemmalla porukalla Vappuretki
Viroon / Latviaan, Jongun Hujaus & Kiekin Koskisyöksy ja
Suomimelooseen yritetään saada oma joukkue.

Näistä kaikista tarkemmin syksymmällä.

Kiitos taas kerran väelle hauskan viikonlopun
aikaansaamisesta. Ennusteista huolimatta pahimmilta
sunnuntain sateilta vältyimme.

Jaakko Mäkikylä, pj

****************************
Tapaamiskutsussa mainittiin mahdollisuudesta sileän veden kierrokseen Karjasaaren ja Koivusaaren ympäri. Tämän kierroksen suoritti tasan yksi meloja. Kaksi muutakin kanoottikuntaa aloitti retken, mutta kääntyi ennen Kultaata takaisin, koska arvelivat ihan oikein, että paluumatka alhaalta tuottaisi ongelmia. Esitiedot reitistä olivat osittain hatarat, joten siinä mielessä oli tutkimusmatkan paikka. Jos nyt jollekulle sattuisi pälkähtämään päähän käydä tuo kierros tekemässä, niin tässä vähän selostusta:

Tein kierroksen myötäpäivään, eli pääväylää alas Kultaalle ja sieltä edelleen Koivusaaren itäpuolitse Pyhtään haaraan. Tätä haaraa pitkin Hirvijärvelle ja edelleen Hirvivuolteelle, jossa on pato ja maantiesilta. Matkaa sinne on 12 km. Padolta takaisin Koivusaaren eteläkärkeen, josta läntistä kapeaa väylää Karjasaaren eteläkärkeen Kultaan tasalle. Sieltä saaren länsipuolista väylää Ahvion lähtöpaikalle.

Alkumatka Kultaalle on tasaista jokea. Kilometri ennen Kultaata tulee vastaa pieni koskikynnys (josta väki kääntyi takaisin) ja juuri ennen laavua toinen vähän isoaaltoisempi. Nämä siis noudatettaessa neuvoa pysyä itärannan tuntumassa. Väylän länsireunassa joutuisi seikkailemaan saarten välisissä kivisissä kapeikoissa.

Kultaan alainen saari neuvotaan kiertämään länsikautta, kun ollaan matkalla Pyhtään haaraan. Sitten onkin rauhallista jokiosuutta hamaan Hirvivuolteelle, jota ei pidä sekoittaa 6 km alempana olevaan Hirvikoskeen. Tälle välille osuu hyvä taukopaikka, tai kaksikin lähekkäistä. Virtaus on tällä osuudella 0,5-1,5 km/h joten se ei pahemmin paluumatkallakaan haittaa. Vain vajaa kilometri ennen patoa virta voimistuu ollen paikoin 3-4 km/h, edelleen siis hyvin melottavissa ylöskin päin. Muulta osin kaikki Kultaan alapuolinen virta on hiljaista. Paluumatkalla Karjasaaren eteläkärjessä tilanne muuttuu. Siitä ylöspäin virtaus on 3-4 km/h, kunnes kilometrin melonnan jälkeen tulee aika tiukka nivakynnys. Selvitin sen itärannan akanvirrasta hyökkäämällä, vaikka ensin ajattelin, ettei ohi pääse kuin pusikon kautta vetämällä. Vajaa kilometri siitä ylöspäin tulee sitten oikein vuolas paikka, virtaus 7-8 km/h. Siinä piti pistää kaikki peliin. Siis kaksi kilometriä ennen päätepistettä, kun luuli jo olevansa perillä.

Voi olla, että ylöspäin nousu onnistuu helpommin Kultaan puoleista väylää, jossa saattaa olla mahdollisuuksia kanootin nykäisemiseen kynnysten yli. En katsonut sitä niin tarkkaan alaspäin mennessä. Ja ellei muu auta, niin ainahan voi lopettaa Hirvivuolteelle, kunhan kyyti järjestyy.

Tämä expeditio oli jo pitkään ollut aikomuksenani, joten sen takia kannatti käydä Ahviolla, vaikkakin sosiaalinen aspekti evästauolla jäi puuttumaan. Tässä mielessä yhdistyksen tapahtuma ei täyttänyt toiveitani.

Martti

****************************
Tähän täydennyksenä, että kiersinpä minäkin Karjasaaren, joskin vasta
viimeisenä urakkana ennen iltaruokailua. Oli hyvä lenkki Pakboatin
testiin, vaikka usko meinasi kartattomalta loppua läntisen pikkuväylän
etsinnässä. Martin kuvaamissa virtapaikoissa vauhti hidastui GPS:stä
katsellen ollen hitaimmillaan 1 km/h.

Samaa mieltä, että sileää vettä on syystapaamisissa syytä olla enemmän.
-Janne

***************************
Enemmän sileää,

tämä on aaltoliikettä, alkutapaamisissa oli pelkkää
sileää, sitten koskihakuiset jäsenet saivat äänensä
kuuluville ja kosket ovat sen kun kasvaneet.

Kymijoki oli riskivalinta sileän kannalta. Vähällä
vedellä pikkuväylä virtaa kiivaammin kuin osasimme odottaa.

Selkeämpi ohjelma auttaa, jotta eri vesiin menijät
pääsevät yhtaikaa matkaan. Turvallisuuden kannalta
tarkempi sopiminen, kuka missääkin meloo ja koska, on
sekin tarpeen.

Näissä on aina vähän säätämistä.
Jaakko
***************************
Hei kaikki!

Ilmoittaudumme myös mukaan sileän melojiin: kiersimme Sunnuntaina myös tuon
Koivusaaren lenkin Timon Spirit II:lla. Samoin päin kuin Martti, eli pääväylää
Kultaalle, se alas ja heti Kultaan jälkeisestä suvannosta rosvoväylää takaisin.
Nouseminen on toki työläämpää kuin myötävirtaan laskeminen, mutta kaksikko nousi
meillä kyllä ihan kivasti ne pienet sahi- ja nivapaikat, jotka paluumatkalla
vastaan tulivat. Samalla tuli kertailtua, että mitenkäs sitä vastavirtaa taas
hyväksi käytettiinkään...

Tuo sileän melominen on vähän kaksijakoinen juttu. Toisaalta on kiva, kun voi
tehdä sitä, mitä itse kukin haluaa. Itse en vain yksinkertaisesti jaksanut
vääntää enää koskessa sunnuntaina, ja kun Timo oli joutilaan näköisenä rannassa
ja paattikin jo valmiiksi vesillä, niin siitäpä oli helppo lähteä. Mutta jos
halutaan porukalla mennä, niin sitten tällainen lenkki pitäisi varmaan
ohjelmoida kunnolla, eli niin, että juuri se on ohjattu ja vedetty ja jos joku
sitten haluaa jotain muuta, niin sitten sen muun tekee itsekseen ja omalla
vastuulla. Nyt kävi vähän toisin päin, kun kaikki potentiaaliset vetäjätkin
hävisivät hetimiten suoraan koskeen. Sileää melomalla ne perusteet kuitenkin
opitaan ja juuri tuo matkan tekeminen on sitä inkkaroinnin peruskauraa. Yhteinen
lenkki olisi varmaan ollut ihan hyvä noin verryttelyksikin tuohon
koskipuljauksen "alle". Tämä ongelmatiikka saadaan minusta helposti ratkaistua
sillä, että vetäjät nimetään etukäteen ja sitten nimetyt ovat aktiivisia oman
porukkansa kokoamisessa juuri siihen tekemiseen, mistä on jo aiemmin sovittu.

Koskihommasta vielä sen verran, että voisi olla hyvä miettiä tuota
turvallisuuttakin jo ihan järjestäjien puolesta etukäteen. Lauantaina laskin
nostaneeni tai olleeni mukana nostamassa ainakin 8 inkkaristia koskesta takaisin
kanoottiin. Sinänsä oli ihan kiva olla "turvakanoottina", kun ei ollut oikein
vääntöä lähteä kovasti kapuilemaan ylöspäin tai kantelemaan paattia, mutta ei
tuohon hommaan toisaalta kukaan myöskään pyytänyt. Reskutuksen harjoittelu on
aina ihan hyvä juttu ja Ahvio on aika turvallinen paikka uidakin, mutta kun
mukana oli kuitenkin useita, joille tämä koskien tahkoaminen ei selvästikään ole
ihan jokapäiväistä leipää, niin jäin miettimään, olisiko ehkä pitänyt käydä
ensin näitä turvallisuusasioita jotenkin yhdessä läpi ja varmistaa, että kukaan
ei ainakaan päräytä kosken läpi ihan itsekseen ja että "liikennesäännöt" esim.
lossatessa ovat kaikilla samat. Joitain hetkiä oli sellaisiakin, että kosken
alla ei ollut ketään laskua varmistamassa. Ja jonkin verran törmäiltiin virran
ylityksissä. Olihan kanooteissa toki suurimmaksi osaksi hyvät varusteet ja
useimmilla melojillakin kuivapuku, kaikilla liivit ja kypärät ym., mutta
kuitenkin. Ja kyllähän kokeneet aina katsovat noviisien perään pyytämättäkin,
mutta yksi tekijä aktiivisen turvallisuuskulttuurin levittämisessä olisi juuri
se, että nämä asiat otetaan yhdessä käsittelyyn, puidaan homma riskien
minimoimisen näkökulmasta ja nakitetaan vastuut. Näin nekin, jotka eivät ehkä
ajattele koko asiaa tästä näkökulmasta, tajuavat, että virrassa melominen voi
muuttua tosi äkkiä kivasta vaaralliseksi, jos niikseen sattuu

T. Leena
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Paluu Vanhoja juttuja



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa