Terveisiä Kemijoelta (Leena Arpiainen 6.7.2005)

Pääosin vanhalta Yahoogroups-palstalta tallennettuja helmiä.

Terveisiä Kemijoelta (Leena Arpiainen 6.7.2005)

ViestiKirjoittaja Janne Pyykkö » 28 Maalis 2010 12:56

Terveisiä omasta puolestani Kemijoelta, jossa vietin juuri viikon kahden
muun ikisinkun kanssa. Perinteinen avokanoottiretkemme suuntautui tällä
kertaa itäiseen kairaan, meloimme UKK-kansallispuiston reunalta
Kemihaarasta Pelkosenniemelle (n. 150 km). Kemijoki itsessään on
ylhäällä rauhallinen ja laskee tasaisesti. Kaikki tämän välin kosket
ovat I-luokkaa, hyvin tilaa ja leppoisaa virtaa, joten isoja ylläreitä
ei matkalla vastaan tule. Maisemat olivat komeita, säät paranivat koko
ajan, hyttyset lisääntyivät ja naama ja käsivarret paahtuivat
tummanpuhuviksi. Uusi sooloni (Wenonah Sandpiper) toimi hienosti ja on
paljon kevyempi kuin vanha MR Guideni. Leireilimme luonnossa yhtä yötä
lukuunottamatta, jolloin kohdalle sattui maatilamajoitus ja sauna.
Itikoiden takia leiripaikan valinnassa piti unohtaa pahimmat
lehtipuupusikot, mutta muuna ajankohtana retkeiltäessä yöpymispaikoista
ei olisi pulaa - toisin kuin esim. Ounasjoella.

Pelkosenniemeltä alkaa sileä joki-/järviosuus ja alempanahan Kemijoki
onkin rakennettu, kävimme katsomassa Pirttikosken voimalaa kotimatkalla
(sellainen tunnelivoimala), joten taas sivistyi tässäkin suhteessa.
Voimalan toimintaperiaate oli selvitetty ihan kansantajuisesti
opastustaulussa. Ilmeisesti tämäkin voimala on kokonaan automatisoitu,
koska ovet olivat lukossa eikä ketään näkynyt missään, ei ainoatakaan
autoa parkkipaikalla (tosin oli lauantai). Silti koneet kytkeytyivät
päälle ja pois omaan tahtiinsa konehallissa, mikä teki tunnelman
jotenkin aavemaiseksi. Mittasuhteet Pirttikoskella ovat melko isot,
sillä pelkästään voimalarakennuksen pihalta on pudostusta tunnelin
yläsuulle jo 35 metriä. Aidan yli katsominen alas veteen ei tuntunut
enää kivalta. Joki on ennen patoamista laskenut tällä koskijaksolla
kaikkiaan 27 m. Jotenkin oli kyllä tuskaa katsoa vanhaa koskenpohjaa.
Pitkä laakso, jossa ennen on virranut melkoisen kokoinen koski makasi
nyt hengettömänä ja kuivana, vain hieman vettä lirisee isojen
kivenlohkareiden välissä. Vesi menee voimalaitoksen tunneliin, joka
purkautuu vasta jonkin matkaa alempana. Olisikin ollut pitkä kanto
alempaan altaaseen, jos haluaisi kanootilla ohittaa. Eipä ihme, että
koko kompleksin rakentamiseen on tarvittu 50-luvulla parhaimmillaan 2000
työläistä. Todellinen meidän aikamme pyramidi, siis.

Vuosia pohjoista Suomea autolla ja kanootilla kolunneena on voinut myös
todeta VR:n palvelun huonontuvan vuosi vuodelta. Viime vuonnahan jo
tälläkin palstalla keskustelimme konduktöörivaunujen koosta (pienet
Kolarin- ja isommat Rovaniemen junissa) ja kanoottien mahtumisesta
niihin. Kerronpa nyt vielä tämän tuoreimmankin tapauksen opastukseksi
seuraaville pohjoiseen yrittäjille.
No, ensinnäkään autojunalla ei pääse kuin Rovaniemelle asti (vaikka sama
juna jatkaa siitä ilman autovaunuja vielä Kemijärvelle). Kanooteille
kannattaa muuten aina kysyä paikkaa autovaunusta, mikäli mahdollista.
Näin homma toimii Helsingin päässä parhaiten, voi lastata sekä auton
että kanootit samalla kertaa. Muuten joutuu itse kantelemaan kanootit
autovaunun lastauspaikalta junaan. Lisäksi on vielä se hyvä puoli, että
kanootit eivät maksa ekstraa, jos ne menevät autovaunussa.
Asemapalvelusta voi varmistaa päivää-paria ennen reissua, mikä on
tilanne.

Mennessä (juhannusaatto) saimmekin kanootit autovaunuun, koska siellä
oli tilaa (ne on joka tapauksessa poistettava auton katolta ja sidottava
itse kiinni lattiaan). Takaisin tullessamme autovaunu olikin sitten
täynnä, joten Rovaniemellä jouduimme viemään kanootit
konduktöörivaunuun. Sillä asemalla se ei ole ongelma, koska laiturille
voi ajaa autolla. Helsingissä ei voi. Autovaunuvastaavana sattui
kuitenkin olemaan täysverinen öykkäri, joka poltti päreensä heti, kun
edes kysyin Rovaniemellä asiaa ja alkoi karjua vasten naamaa. Emme siis
olisi saaneet niitä autovaunuun kuitenkaan, vaikka tilaa olisikin ollut.
No, junan etupään tultua Kemijärveltä saimme kyllä paatit
konduktöörivaunuun jopa ystävällisen konnarin auliisti avustamana. Hän
tietenkin peräsi niistä heti 20 EUR/kpl matkatavaramaksua. Sovimme, että
maksamme lippujen tarkastuksen yhteydessä, mutta sen tekikin sitten
toinen kaveri, joka ei perinytkään tätä lisämaksua. Kumpikaan näistä ei
kertonut meille, että Helsingin päästä on matkatavarapalvelut lopetettu
kokonaan ja että kanootit olisi ITSE pitänyt nostaa alas vaunusta
pääteasemalla. Ennen ne ovat löytyneet joko laiturilta tai
matkatavarahallista autoon lastattaviksi ja melojat ovat voineet
rauhassa noutaa autonsa ensin. Tällä kertaa ne menivät sitten
tyhjentyneen junan mukana Ilmalaan varikolle, kun olimme hakemassa
autoa. Asemapalvelussa oltiin taas ystävällisiä, mutta eihän se asiaa
juuri enää auttanut. Piti siis ajella vielä Ilmalaan, etsiä juna
uudestaan ja lastata sieltä kanootit katolle. Kyllä harmitti, varsinkin
kun emme saaneet niitä ulos ennen kuin tuo matkatavaramaksu 40 EUR oli
sitten viimein suoritettu - itsepalvelusta ilmeisesti??.

Hieman sekavasta kotiinpaluusta huolimatta kiva lomaviikko kuitenkin,
kun sai tehdä jotain ihan MUUTA kuin kotona tai töissä, ei kelloa, ei
puhelinta, ei aikatauluja, ei sukulaisia, ei arkea.
Tämä oli tavallaan myös juhlaretki, sillä nyt on tullut melottua kaikki
Lapin isot erämaajoet, osa jo moneenkin kertaan. Minnekähän sitten
seuraavaksi - Lätäseno olisi ainakin vielä käymättä...

Terveisin Leena A.
Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Avatar
Janne Pyykkö
 
Viestit: 327
Liittynyt: 05 Maalis 2010 19:25
Paikkakunta: Espoo

Paluu Vanhoja juttuja



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa