Terveisiä Kanoottiliiton opaskurssilta (J Mäkikylä 8.8.2005)

Pääosin vanhalta Yahoogroups-palstalta tallennettuja helmiä.

Terveisiä Kanoottiliiton opaskurssilta (J Mäkikylä 8.8.2005)

ViestiKirjoittaja Janne Pyykkö » 28 Maalis 2010 13:03

Tervehdys,

olin viime viikolla (ke-su) Kanoottiliiton opaskurssilla.

Meitä oppilaita oli neljä ja ohjaajia kolme. Kaksi oppilasta Harri H.
sekä minä ja yksi ohjaaja, Veltsu L., olemme Avokanoottiyhdistyksen
jäseniä. Ainakaan minä en tiedä vastaavasta kurssista, joka olisi ollut
näin inkkaripainotteinen. Muutkin kurssin ohjaajat, Kimmo Karjalainen ja
Pekka Tyllilä, ovat osaavia inkkarimelojia.

Homma alkoi päivän puljaamisella Ahviolla virtaa ylös ja alas.
Tekniikkaerot harjotteissa avojen ja kajakkien välillä olivat aika
pienet. Samoja temppuja tehtiin sen kummemmin erottelematta. Käytännössä
koskeen tehdyt kajakit olivat tietty koskikelpoisempia kuin
inkkarikalustomme. Vaikka minulla oli kanootti liki täynnä ilmasäkkejä,
oli silti varottava pahimpia aaltoja. Kanoottiini mahtui säkeistä
huolimatta sen verran vettä, että kunnon pyrskähdyksen jälkeen sain
lipsutella kieli keskellä suuta rantaan tyhjentelemään.

Käytin koskessa reisihihnoja. Ovat oiva tuki ja helpottavat kanootissa
pysymistä. Seuraavana aamuna tuntui reislihaksissa, että hihnoihin oli
tullut nojattua ihan kunnolla.

Perjantaina meloimme Veltsun vetämänä jokiretkenä Ahviolta Kotkan
melojien vajalle suolaiseen veteen. Matkalla oli useampikin (4-5) ihan
kunnon koski. Tornivirta Pernoolla ja Lainionkosken alapää olivat liikaa
inkkarille, mutta muuten selvitimme kosket pystyssä ja aika kuivanakin.
Harri laski kajakkien perässä vauhdikkaimpia reittejä ja minä
reunakivien välistä pahoja paikkoja vältellen. Kymin virtaama oli
vajaat 300 m3/sek. Yksi vähän työläämpi voimalaitoksen ohitus oli matkan
varrella. Onneksi padon toinen tulvaluukku oli auki ja pääsimme padon
jälkeen takaisin vesille. Koskikalustona minulla oli Bell WildFire ja
Harrilla WeNoNah Soloplus. Koskien olemus vaihtelee suuresti eri
vedenkorkeuksilla, etukäteistutustuminen rannalta käsin kannattaa.

Lauantaina oli vuorossa meriretki Kaunissaaren pohjoisrannalle. Yö
saarella meni sateen ropinaa ja tuulen kohinaa kuunnellessa. Vielä
aamulla puhalsi kaakosta 11 m/s - ei ollut inkkarimiehellä mikään kiire
lähteä vesille. Puolilta päivin alkoi tuuli ja meri asettua.

Viritimme Harrin kanssa Minnesota II:n aallokkokäyttöön. Teippasimme
keulan pressulla ja ilmastointiteipillä umpeen, teimme keulamiehelle
etupenkin taakse satulaistuimen varustesäkistä ja perämieskin siirtyi
veneen keskipenkille. Näin saimme painopisteen keskemmälle ja toisaalta
pitkän katetun keulan.

Aallokossa etenimme sivumyötäiseen. Isojen aaltojen kohdalla
jarruttelimme, ettei teräväkeulainen kanootti lähtisi hallitsemattomaan
surffiin ja keikkaisi. Tarkkana sai olla ja jännääkin homma oli. Vajaan
tunnin keikkumisen jälkeen pääsimme saarten suojaan. Vettä ei kanoottiin
tullut kuin ehkä yksi ämpärillinen, pari kolme pärskähdystä. Tulipahan
opaskurssin ennakkotehtävän aallokkomelonta kerrattua monikertaisesti. :)

Loppumatka Kotkan melojien vajalle ja saunaan olikin jo aika normaalia
aallokkomelontaa tyyntyvässä kelissä.

Kiitokset ohjaajillemme, oli hienoa meloa ja istua iltaa kokeneessa
porukassa.
Ja kiitos Allille, että tajusin mennä kurssille.

Vielä on syyskuussa tutkinnon kirjallinen tentti, toivottavasti sen jälkeen
Avokanottiyhdistyksessä on kaksi uutta melontaopasta.

--
kirjoitti,

Jaakko Mäkikylä, pj

o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Re: Terveisiä Kanoottiliiton opaskurssilta

Kiitos!
Neljään päiväänkin mahtuu tosi paljon. Olen olut aika monilla kursseilla
niin kotona kuin "vieraissa". Opettajana ja oppilaana. Tällaisia keli-oloja,
niin joella kuin merellä, en ole näin tiiviissä tahdissa tavannut.
Toivonkin kaikkien osallistujien sisäistävän melonnan eri muotojen ja lajien
hienoudet. Mutta myös ymmärryksen, että melonnasta pitää nauttia ja pahan
kelin tullessa on pästävä pois tavalla taikka toisella ja vielä
turvallisesti. Tämän takia merimelontaa taikka tosi aavoja selkiä melovan
avokanootistin tulee tietää mitä on tekemässä. Ei se ole järkevän
retkeilijän jokapäivästä leipää. Kyllä extremeä silti osaavien kannattaa
aina silloin tällöin turvallisissa olosuhteissa kokeilla. Se on hyvin
lähellä koskimelontaa. Nyt oli tosi expertit asialla. HIENOA!
Jaakon ja Harrin esimerkki meille kouluttajille sekä osallistujille oli tosi
innostava. Valitettavasti kouluttajaporukkakin oli suhteessa 2/3
avokanootilla kolunneita. Eli mielipiteet jakaantuivat väkisin. Mutta
niinhän pitääkin olla.
Kymijoki oli tosi tekninen ja haastava koskien osalta. Meriretki kahdessa
päivässä ja lähes 40 km välillä tosi vaativissa oloissa oli hieno osoitus,
että osaavat ja alansa tuntevat melojat omilla välineillään pystyvät TOSI
RETKIIN. Kiitos Jaakko ja Harri. Olihan siellä muitakin hyviä kavereita,
mutta tämä näin "nakuporukan" kavereille.
Avokanoottiyhdistys voi piakkoin onnitella uusia oppaitaan.
KIITOS TEILLE KAIKILLE. Jos saan ensikesäksi koipeni taipumaan penkin alle,
heilun mukana.
Esitys:Tapaamiseen ja Avokanootti Yhdistyksen Syksyn kouluttamistilaisuuteen
Suomussalmen Hossaan, vuodelle 2006 otan jo vastaan ilmoittautumisia.(Olisi
jo yxi esitys ensivuoden tapaamiseen, TAIKKA JO TALVELLA 2005 KOULUTUKSEN JA
KESÄN MUISTELOIDEN PARISSA.Sama paikka. Mahdollisuus eräretkiin.)
Hossasa melotaan vain tasaisia kapeita järvireittejä.
Mikäli on kiinnostusta koskiin,turvallisesti, samoin voi soitella minulle.
Jo tämän kelin/kauden ajalle. P.0405868064.

Melontaopas Weltsu.
Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Avatar
Janne Pyykkö
 
Viestit: 327
Liittynyt: 05 Maalis 2010 19:25
Paikkakunta: Espoo

Paluu Vanhoja juttuja



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa