Kiinnikkeet kanoottiin 2005

Pääosin vanhalta Yahoogroups-palstalta tallennettuja helmiä.

Kiinnikkeet kanoottiin 2005

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 24 Maalis 2010 21:30

Hei kaikki!

En suosittele reikien poraamista ainakaan komposiittirakenteisiin paatteihin naruja varten - korkeintaan ehkä keulaan ja perään, jonne tarvitaan joka tapauksessa
tartuntalenkit turvallisuussyistä. Reikiin menee aina vettä, kuraa tms. joka voi aiheuttaa sen, että rungon materiaalikerrokset irtoavat toisistaan. Paateissa taitaa tosin olla eroja sillä olen
nähnyt Mobile Adventuren, Daggerin, Esquifin ja Wenonahin paatteja, joissa vesi on mennyt juuri näin rungon kerrosten väliin ja irrottanut ne toisistaan, kun taas Madeissä
tai Old Towneissa en ole kuullut, että vastaavaa olisi sattunut.
Partaita sen sijaan voi porata vaikka läpi, jos haluaa naruttaa ne niin. Itse olen laittanut omiin paatteihini pienet "silmukat" partaiden alle (2 pientä ruuvia/luuppi kiinnityksenä) ja näihin
sitten naruttanut keulaan ja perään säkkejä varten narut. Kun laittaa luupit nimenomaan partaan ALA- eikä sisäreunaan, tässä on toki enemmän ähräämistä, mutta näkösällä olevat
metalliluupit laidoissa ovat ilkeitä melojalle ja niihin repii myös helposti säkkejä ja kasseja rikki. On totta, että partaaseen kiinnitetyt narut voivat kovassa paikassa rikkoa partaan, mutta
Suomessapa ei juuri tällaisia paikkoja ole ja täyspäinen avokanotisti menee niihin vapaaehtoisesti vain, jos on nimenomaan kiinnostunut puljaamisesta. Ja silloin on toivottavasti säkit eikä kamat mukana. Parempi kuitenkin viime kädessä partaan murtuminen kuin rungon...Eli: kiinnityksen kestäminen ei ole Suomessa retkimelojalle ongelma, vaikka ei laittaisikaan naruja kanootin rungon läpi. Se on vain nopea joskaan ei kovin kaunis tapa ratkaista kiinnitysongelmat.

Kamojen kiinnityksessä on hyvä vaihtoehto myös paatin pohjaan liimattavat D-renkaat. Parhaita ovat muoviset tai rosteriset isot 3- 5 cm D-renkaat, jotka on kiinnitetty muoviseen pyöreään ja taipuisaan "lättyyn".
Nämä saa paremmin puristettua liimattaessa kiinni pohjaan kuin sellaiset D-renkaat, jotka ovat kiinni jäykemmissä muovisissa "liuskoissa". Myös tartuntapinta kanoottiin on tietty isompi.
Oikean liiman ja huolellisen työn merkitys on tässä elintärkeää, jos teet homman väärillä aineilla tai huolimattomasti, renkaat poksahtavat irti luultavasti juuri silloin kuin ei pitäisi.
Royalexissa ja lasikuidussa pitää oman kokemukseni mukaan parhaiten 3M:n kaksikomponenttiliima (sikahintaista, mutta eipä tarvitse korjailla).
Liimattavat pinnat tulee karhentaa hiekkapaperilla (sekä lätty että kanootin pohja) ja sen jälkeen puhdistaa huolellisesti asetonilla (HUOM! Omat tai hallituksen kynsilakanpoistajat EIVÄT käy tähän,
koska niissä on lähes kaikissa mukana öljyä). Sitten liimaa lättyyn/pohjaan sopivassa (yli +15C lämpötilassa), liimaus puristukseen ja antaa sen rauhassa kuivua. Itse liimailen yleensä talvisaikaan kanootti TV:n edessä olohuoneen matolla.Yli 15 melontavuoden aikana on irronnut tällä menetelmällä duunattuna vain YKSI lätty (ja sekin siksi, että oli reisihihnojen ankkurina soolon pohjalla, jolla on väännetty toistasataa kertaa eskimoa, joten hihnoissa on roikuttu pää alaspäin suunta enemmän tai vähemmän hukassa melko monta kertaa...). Kun olemme kokeilleet seuran vehkeissä muita kiinnitysaineita, renkaat tahtovat irtoilla useammin, varsinkin merivedessä melottaessa.

Päiväretkillä on tietysti aika samantekevää, miten kamat laittaa kiinni. Pidemmillä reissuilla tai virtaa melottaessa pohjan D-renkaisiin ankkuroimisella saavutetaan kuitenkin lastille hyvä vakaus ja saadaan pakaasi lisäksi matalalle. Melonta helpottuu pahemmissa paikoissa olennaisesti, kun painopiste on kanootissa paikallaan ja alhaalla. Jos vain kietaisee säkit ja kassit kiinni esim. poikkipuihin, lastin painopiste nousee tällä jo jopa 20 cm, millä on olennainen vaikutus melontatuntumaan. Kaksikoissa D-renkaat ovat lisäksi paras tapa saada keskipussi tai tynnyrit pysymään tukevasti paikallaan, jos sellaisia käyttää tai tarvitsee. Lisäksi nämä voi tietysti sitten sitoa yläpuolelta poikkipuihin, partaaseen, penkkeihin tms.

Jorma kun on samassa seurassa, niin voi tarvittaessa käydä katsomassa seuran paatteja vajalla, niissä on kaksikoissa useimmissa D-renkaat pohjassa.

Laitojen homehtumista tai sinistymistä ei ole tapahtunut omissa kanooteissani. Yksi tekijä tässä on kuulemma se, että puulaitoihin ei saisi laittaa sellaisia aineita, jotka estävät puun hengittämisen (lahosuojat, maalit lakat ym.) vaan ne tulisi hoitaa öljyämällä. Kanoottia pitäisi muutenkin seisottaa laita ylöspäin. Lisäksi jos kanootti on talven yli lämmittämättömässä vajassa ja siinä on puulaidat ja irtodekit, dekit kannattaa irrottaa seisotuksen ajaksi. Myös laitapuiden ruuveja voi löysätä, jos haluaa. Tämäkin parantaa ilmanvaihtoa ja sallii lisäksi rungon tai laitojen elämisen lämpötilojen vaihdellessa.

Oikeasta säilytyksestä puheenollen puumelojakaan ei saisi säilyttää pitkiä aikoja lämpimässä vaan paras paikka niille on esim. ulkovarastossa tai kuistilla sateensuojassa. Huoneenlämpö imee puusta talven aikana kaiken kosteuden, jonka jälkeen melat ovat hauraampia ja napsahtavat poikki paljon helpommin. Sama homma siis kuin tuoreen ja kuivan oksan kanssa.

Tässä kohdin voin jo nähdä, kuinka eräät tälläkin palstalla aktiiviset melontakollegani kiihkoavat savu korvista nousten takomaan vastaväitteitä ylläolevaan. Totean vain, että tässä, kuten kaikessa muussakin inkkarointiin liittyvässä, on täsmälleen yhtä monta koulukuntaa kuin on melanheiluttajaakin, mutta ehkä kaikkien ei tarvitse kokeilla ihan kaikkea kantapään kautta? Minäkin olen aikoinani oppinut sekä melomaan että varustamaan, huoltamaan ja säilyttämään paatteja ym. kokeneempien opastuksella.

Terveisiä kaikille uusille ja vanhoille jäsenille!

Leena A
Yhdistyksen perustaja

**************************
Omia kokemuksia, jotka liippaavat Leenan juttua.
Käytössäni on vain pari royalex-kanoottia, joten en kerro hiilikuitu,
kevlar- tai muista komposiittirakenteista mitään.
En ole raaskinut porailla kylkiin reikiä, mutta partaat ovat hieman
"heikentyneet", koska olen porannut halkaisijaltaan n. 4 mm:n reikiä
partaan alapuolelle (sisäpuolelle kanoottia) keulaan ja perään sekä
muutaman keskiosaan. Reikien väli on muutamia kymmeniä senttejä. Näihin
reikiin olen laittanut laippakantaisilla vetoniiteillä pieniä
hihnalenkkejä kiinnityspisteiksi. Hihnat eivät ole haittoina eikä niihin
revi säkkejä taikka käsiään.
Uudemmassa Madissä on kourulista sisä- ja ulkopuolella partaan. Sisäpuolen
kouruun olen pujottanut muovipäällysteisen köyden. Tähän köyteen olen
laittanut tasaisin välein hihnalenkkejä sidontapisteiksi. (Siirreltäviä)
D-lenkit jätin pois uudemmasta paatista. Miksi siellä pohjalla pitää olla
joitain kovia metallilenkkejä? Pehmeämpi nailonhihna kestää yhtä hyvin.
Hain rautakaupasta vinyylimattojen mallikappaleita ilmaiseksi. Tällaisesta
vahvasta näytepalasta leikkasin pyöreän lätkän, johon leikkasin keskelle
hihnalenkille reiän.(Vastaavanlainen kuin ostolätkässä, mutta ilman
D-lenkkiä)
Lähikaupan pikasuutari ompeli lenkit lätkiin. Karhensin lätkät ja
kanootista kiinnityskohdat, kuten Leena kertoi. Prismasta ostin Bisonin
extra stong 2-komponentti polyuretaani-liimaa putkilot. Taitaa olla samaa
mömmöä mitä 3-M:n mössö on. Ainakin pitää ja sopii royalexiin.
Kuitupaatteihin varmaan onnistuu pikku laminoinnit esim. SP-115
käsilaminointiepoxilla taikka Bilteman vastaavalla (Tuote no: 25-2134)
Että tällaisia muovipaatteihin.
Weltsu.

Ps, näin talven mittaan on varmaan hyvä jatkaa harrastuksiimme liityvää
keskustelua. Mutta oisko jokin, esim. avokanoottiyhdistyksen foorumi
parempi.

**********************************

Jeps,

Weltsun pehmolenkit ovat mullakin olleet käytössä.
Uimahallissa treenatessa arvostaa pehmeitä kiinnikkeitä.

Reikien poraamisesta: kaikissa kanooteissani on puupartaat kiinnitetty
ruuveilla poraamalla runkoon reikiä. Siis tehdas tekee näin.

Veneissä käytetään tällaisissa paikoissa jotain vedenpitävää kittiä,
kanooteissa en ole kittejä nähnyt käytettävän. Itseasiassa mulla on
10-vuotinen testi kuituisesta WeNoNah Encounterista, joka oli
Eskimoillakin käytössä. Siihen olin porannut muutamankin reijän kylkeen
kantolänkeä varten. No problems. Lasikuituruttoa tms ei sitäkään esiinny
kategorisesti jokaisessa veneessä, jossa kosteus on päässyt laminaattiin.

Mulla on ollut nähtävästi hyvää tuuria,
kun tuhotoimistani huolimatta kanootit ovat pysyneet kuosissa.
Jatkan edelleen partaiden reijittämistä.

Keskustelusta, pitäisi ehkä tietoisemmin käyttää yhdistyksen palstaa
näistä asioista. Eikös ne ole sieltä vapaasti muidenkin luettavissa?

Jaakko Mäkikylä
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Paluu Vanhoja juttuja



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa