Luiro

Luiro

ViestiKirjoittaja Esa Sinkkonen » 05 Kesä 2010 21:40

Moi
Onko kellään kokemusta Luirojoesta kesällä? Kiinnostaisi, onko melottavissa/kahlattavissa kanootin kanssa miten pitkälle Luirojärvelle päin ja mihin autolla on päässyt Luiron rantaan Lokan yläpuolella. Lokan alapuolelta kyllä löytyy jonkinlaista selostusta ja karttaa. Sodankylän sivuilla kyllä sanotaan, että korkean veden aikaan pääsee jopa Luirojärvelle mutta minne matalan veden aikaan?
Luiron rantaan menee kartoissa pari tieuraa Juurisatkonselkä-nimisen maan molemmin puolin, mutta ensikäden tiedot ajokelpoisuudesta kiinnostavat.
t. Esa
Esa Sinkkonen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 01 Touko 2010 12:27

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja Esa Sinkkonen » 06 Kesä 2010 12:04

Vastaanpa itse kun löytyi täydentävää tietoa. Juurisatkonnivaan menevä tie lienee jotenkin ajettava, alempi lienee parempi. Luirohan on hyvin mutkainen, hitaasti virtaava joki Karapuljun paikkeille (alhaalta tultaessa). Siinä vesimäärä vähenee ja virtaus lisääntyy. Jotkut näyttävät jättävän kanootin Karapuljun paikkeille ja tekevän parin päivän kävelyretken Luirojärvelle ja Sokostille.
Mainittakoon, että K M Wallenius nousi aikanaan veneellä Luirojärvelle ja aina Pikku-Luirojärvelle asti, mutta 3 miehelle urakka oli ilmeisesti aika kova Karapuljusta alkaen. Tosin vene on eri juttu.
Silti kiinnostaisi ensikäden tiedot tai mahdolliset vinkit, mistä niitä löytyisi lisää.
Paulaharjulla on kuva Luirosta Karapuljun paikkeilta. Siinä joki näyttää matalalta sorapohjaiselta pikkujoelta, jossa ainakin uittamaan pystyisi.
Esa
Esa Sinkkonen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 01 Touko 2010 12:27

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 07 Kesä 2010 00:47

Moi Esa,

hallituksessa on Veli-Matti Lehtonen, Weltsu, joka on melonut paljon pohjois-suomen jokia. Hän on nähtävästä reisussa, mutta voit yrittää tavoittaa häntä puhelimitse. 040-5868064
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja AnttiH » 08 Kesä 2010 01:15

Kävin tuolla yleisemmällä tavalla 2004, siis patikoiden Karapuljusta Luirojärvelle. Pähkäilin silloin saman asian kanssa. Enkä selkeää vastausta silloinkaan löytynyt. Vastausta en osaa vieläkään sanoa, mutta muutaman huomion tein. Kartan mukaan poroaita kulkee joen poikki noin 3 km Karapuljusta. Jaa, mikä on oikea matka, siihen pitää kyllä laitaa lapin lisää reilusti, sen verran joki mutkittelee. Niin, onkohan siinä millainen aukko. Ja oletan, että kanootia uittaessa joessa joutuu kahlaamaan, rannathan lappimaisen pusikkoisia. Meni kummin tahansa, niin Luirojärven Hiltonin sauna palkitsee kulkijan.

PS. Alaosalla hilla-aikaan siellä pärisee myös moottori, kun paikalliset kultaa vuolevat. Maistuu kyllä itse kullekin.
AnttiH
 
Viestit: 4
Liittynyt: 09 Helmi 2010 12:52

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja Weltsu » 08 Kesä 2010 07:20

En ole vielä ehtinyt näitä jokia koluamaan, mutta kohtapuoliin käymme melomassa Kemihaarasta Kemijärvelle. Reitti on helppo ja loppuosa järvimäistä ja tasaista. Tuleepahan testattua uusi Expedition.
Savukosken kunnan sivuilla on hyviä melontakarttoja yläjuoksulta ja Kemijoen sivuhaaroista. Aikoinaan reittiselosteiden tekijällä oli myös juttua Meloja-Lehdessä. (Oisko ollut jotain 2006 tai silleen numerossa.) Löytyisikö Savukosken sivuilta ko. selosteiden tekijä. Oli naispuoleinen eräopas ja uskoisin hänen tietävän noista reiteistä jotakin.
Weltsu Kuopiosta
Weltsu, Veli-Matti Lehtonen
Weltsu
 
Viestit: 422
Liittynyt: 05 Joulu 2009 21:17

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja Janne Pyykkö » 08 Kesä 2010 17:01

Weltsu kirjoitti:En ole vielä ehtinyt näitä jokia koluamaan, mutta kohtapuoliin käymme melomassa Kemihaarasta Kemijärvelle. Reitti on helppo ja loppuosa järvimäistä ja tasaista. Tuleepahan testattua uusi Expedition.


Ei liity alkuperäiseen aiheeseen, mutta Weltsulle: Olenpa minäkin lähdössä Kemihaarasta alaspäin, luultavasti torstaina 17.6.2010. Onko aika sama?
Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Avatar
Janne Pyykkö
 
Viestit: 334
Liittynyt: 05 Maalis 2010 19:25
Paikkakunta: Espoo

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja Esa Sinkkonen » 08 Kesä 2010 23:01

Weltsu kirjoitti:Savukosken kunnan sivuilla on hyviä melontakarttoja yläjuoksulta ja Kemijoen sivuhaaroista. Aikoinaan reittiselosteiden tekijällä oli myös juttua Meloja-Lehdessä. (Oisko ollut jotain 2006 tai silleen numerossa.) Löytyisikö Savukosken sivuilta ko. selosteiden tekijä. Oli naispuoleinen eräopas ja uskoisin hänen tietävän noista reiteistä jotakin.
Weltsu Kuopiosta

Kiitos vastauksista, joillakin tuo muisti näkyy pelaavan, oli 2/2006. Löysin ko Melojan ja olen katsellut Savukosken sivujen karttoja. Ongelmana on, että kartoitettu, Savukosken puolella oleva Luiro on samalla säännöstelty, Lokan altaan alapuolinen osa jokea. Säännöstelemätön, yläpuolinen osa ei ole näköjään kuulunut toimeksiantoon kartoitusta tehdessä.
Täytyy vielä etsiä kartoituksen tekijää nyt kun nimi on tiedossa.
Pienihän joki on, selvä se, mutta toisaalta tuntuu houkuttelevalta kokeilla Saariselän tuntureihin menoa "takaoven" kautta. Ei tämä tiedon keräily palasista mikään takaisku ole, päinvastoin on mukava katsella miten palasia löytyy pikku hiljaa. Huomasin mm, että joku on joskus melonut tai ainakin ajatellut meloa Luiron latvavesien itäistä sivuhaaraa Repojokea ylös, jolloin Saariselän tuntureita lähestytään vähän eri kohtaan. Ei vaan näytä olevan yksimielisyyttä siitä, kuinka pitkälle pääsee. Jos matka tyssää sopimattomaan kohtaan, äkkiä katsoen maa (lue suo)taipaleet ovat haastavampia kuin Luiron latvalla, jossa ainakin Karapuljuun pitäisi päästä ja siitä kävelemään lähtö onnistuu kohtuu helposti. Vanhoista keskustelunpätkistä ei myöskään voi päätellä, mitä tarkoittaa kun joku sanoo että ainakin paikkaan A pääsee kanootilla: tarkoittaako meloen, uittaen ja joessa kahlaten, sauvoen vai rannalta uittaen. Oletan että 100% kantaminen ei kuulu joukkoon.
Poroaidat ovat kyllä kinkkisiä ja voisi kuvitella, että kanootin kanssa lisähaasteena on myös veden virtaus. Sen näkee jos sinne asti menee. Aita siis on Karapuljun tuvalta ylävirtaan, jos karttamerkkejä oikein luen?
t. Esa
Esa Sinkkonen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 01 Touko 2010 12:27

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja Weltsu » 09 Kesä 2010 00:31

"Repojokea vastavirtaan". Hitsi, kun en muista kuka siitä kirjoitti ja missä. Oisko ollur Erä- , Retki-, vai juuri tämä spesiaali Meloja-Lehti. Olisiko Tyllilän Pekalla Hiking Travel Hitissä tietoa? Siitä on jo aikaa.Ainakin varman vastauksen voin antaa melottavuudesta: Kaikki pienemmät latvapurot, saati alemmat vesistöt ovat täysin kulloisenkin vedenkorkeuden mukaisia. Kesät eivät ole veljiä keskenään. Vaikea on paikallisilta tavan tallaajilta kysyä mitään: Kyllä siitä on monet yrittäneet/ kyllä siinä tukki halkesi, jne. Mutta ympäristökeskuksen ja täältä avokanoottiyhdistyksen sivuilta saa joitain vinkkejä veden korkeuksista. Aivan loppukesän helteillä ja kuivilla kausilla ei kannata mennä.
PS. Jos luoja suo ja asuntojutskat täällä Kuopiossa etenevät, olemme Kemihaarassa Jaanan kanssa 14. taikka 15.6. illalla. Siitä sitten laskeskelemme alaspäin. Haaveena Kemijärvi. Mutta pesimäpuuhat=kodin etsiskely haittaa hitosti harrastusta.
PPS. Kemijärven Kosken Kanttaajat seurasta löytyy kavereita, jotka voivat heittää teidät ylävirralle. Soittakaa ja sopikaa kyydit. Esim. kokenut jokimaratoonari Risto Laine ja kumivenekipparikouluttaja Juha Vartiainen. Tarvittaessa voin antaa numeroita. Soittakaa allekirjoittaneelle: 040 5868064, Weltsu
Weltsu, Veli-Matti Lehtonen
Weltsu
 
Viestit: 422
Liittynyt: 05 Joulu 2009 21:17

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja ripa » 09 Kesä 2010 23:42

tuo Repojoki, josta on kirjoitettu mm. Melojalehdessä, on Ivalojoen sivujoki. Sitä kautta pääsee muuten hankalasti tavoitettaville ja erinomaisille Vasko- ja Kietsimäjoeille. Itse olen tainnu Repojokea nousta 3 kertaa. Luirosta ei ole meikäläisellä tarkempaa tietoa.
Ripa, OCmeloja
Kuva
ripa
 
Viestit: 149
Liittynyt: 22 Helmi 2010 17:10
Paikkakunta: Mikkeli

Re: Luiro

ViestiKirjoittaja Esa Sinkkonen » 08 Syys 2010 19:10

No niin, nyt on Luirolla käyty. Joitakin kommentteja tuli ja ”vaellusturinoista” löytyi myös lisää, mutta kaiken kaikkiaan näin jälkikäteen Paulaharjun Sompio-kirjan, K M Walleniuksen kirjojen, mm ”Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä” ja Kännön ”Mosku”-kirjan kuvaukset ovat hyvin osuvia ja melkeinpä tarkempia.
Lainaan jälkimmäistä:
”Aamulla lähdettiin soutamaan ja sauvomaan Luiroa ylös. Repojoen suussa käytiin lapintaloissa ja Wallenius kuvasi ihmisiä ja heinäntekoa.
Taival oli helppo Karapuljuun asti, mutta sen yläpuolella Luiro ryntää vastaan parin peninkulan mittaisena koskena. Tunturimaasta tuleva vesi virtaa villinä yli vaaksansyvyisten soraikkojen, joita se alati siirtää mukanaan. Kiverimmät mutkat ovat kaivautuneet äkkinäisiksi jurmuiksi, joiden pohja kuultaa syvyydestä salaperäisen vihreänä ja sinisenä. Isot tammukat ja harrit piileskelevät törmien katveissa. Jurmuissa virta hetkeksi rauhoittuu ja siliää, mutta parin veneenmitan päässä se jo kiihtyy raisuun menoon, kaivaa rantansa uudelle mutkalle ja kasaa toiseen kylkeensä hiekkaa, jota ei pitemmälle malta kuljettaa. Vesi on niin kirkasta, että sen voi nähdä vain kosken ryöppynä, pinnan kuvajaisena ja vesiruohojen liikkeenä.
Uoma on kulunut ja siirtynyt tuhannelle poimulle ja hevosenkenkämutkalle. Veneen vetäjä näkee satoja metrejä kiskottuaaan äskeisen taipaleen virtaavan vieressään, mutta välikannas on liian korkea, jotta siitä saattaisi nostaa veneen yli.”
Kuvaus on sangen osuva melojan kannalta. Jonkin verran ehkä pitää hyväksyä taiteilijan vapautta ”vastaan ryntäävässä koskessa” mutta kyllä matkanteko muuttuu siinä aivan erilaiseksi. Samaa kertoi myös paikallinen matkailuyrittäjä, jolle soittelin kesällä vesitilannetta kyselläkseni. Vesi on muuten yllättävän kirkasta. Ennakko-odotukseni oli enemmän ruskean suoveden puolella. Myös maku oli kohtuullisen neutraali.
Läksimme liikkeelle 5.8. iltapäivällä Sentinojan tien päästä, Lokan altaan yläpuolelta. Se on viimeinen tie jokirantaan.
Joessa on vielä muutama väylämerkki ja se on järvimäinen, mutta muuttuu pian hitaasti virtaavaksi isohkoksi joeksi, jossa melontasyvyyttä riittä lähes rannasta rantaan.
Luiroon yhtyy Repojoki, jonka yläpuolla joki selvästi pienenee. Repojoen suun paikkeilla ovat sitaatissa mainitut lapintalot, toinen käytössä ja toinen näytti olevan pelkkä raunio ja heinää kasvava kenttä.
Näiden Repojoen suun tienoiden jälkeen emme paikkoja tuntemattomina pystyneet havaitsemaan yhtään asiallista leiripaikkaa jokivarressa ennenkuin lähestyttiin 12 km melonnan jälkeen Tammikämppää. Se on autiotupa ja vanhan savottakämppäalueen jäännös, jonka Metsähallitus on pannut käyttökieltoon homeen takia. Kahlailimme märässä maassa ja heinikossa kämpän lähelle ruohoiselle kentälle ja majoituimme telttaan. Kämppä on joesta 100-200 m:n päässä. Tammikämpän vierestä on tietääkseni viety iso savottakämppä Rovaniemen metsämuseoon. Rakennuksen pohjia ja jotain rojua on edelleen näkyvissä. Tammikämpän alapuolella joessa on vanhan padon jäänteitä.
Joissakin kartoissa näkyy laaja talvisten tukkiteiden verkosto, jonka jonkinmoinen solmukohta on Tammikämpällä. Pohjat näkyvät puuttomina urina metsässä ja suolla painaumina, joissa ei juuri kasva varpuja vaan pelkkää sammalta ja ruohoa. Emme niitä sen enempää tutkineet.

Toisena päivänä 6.8. etenimme Karapuljuun. Luiroon yhtyy lännestä Harrihaara, jonka yläpuolella Luiron luonne muuttuu selvästi. Se pienenee ja nopeutuu mutta on edelleen hyvin melottava. Pohja alkaa näkyä lähes jatkuvasti. Pari kilometriä ennen Karapuljun autiotupaa kartoissa on merkitty polku, joka alkaa jokirannasta ja jatkuu Luirojärvelle. Se on pitkostettu mönkijäura, helppo kävellä ja alkaa paikasta, johon pääsee moottoriveneellä ja meloen kanootilla. Jatkoimme siitä pari kilometriä ylöspäin, hieman autiotuvan alapuolelle. Tästä parikilometrisesta suurin osa taivallettiin kahlaten ja kanoottia taluttaen. Jossakin välissä joki syveni niin, että piti meloa muutama metri.
Teimme leirin ”huutomatkan” päähän autiotuvasta, Kemin-Sompion erämaaosan puolelle, mistä löytyi vanhat laavupuut ja siedettävä teltanpaikka.
Jätimme kanootin siihen, kävelimme Luirojärvelle polkuja pitkin, kiertelimme Sokostilla, Paratiisikurun latvoilla ja lähituntureilla ja palasimme Luirojoelle 11.8. Katselimme jokivartta Luirojärven alapuolisesta kahlaamosta alaspäin muutaman kilometrin matkan ja totesimme sen matalaksi, väliin jopa neljään haaraan hajoavaksi mutta kauniiksi virraksi.
Seuraavana päivänä tutkimme mutka mutkalta jokea leiristämme alavirtaan, melontaosuuden alkuun ja ”nuotitimme” sitä sen verran, että pystyimme suht mukavasti laskemaan meloen, mikäli vesi riitti. Totesimme myös muutaman teltanpaikan sisäkaarteiden puolella, mikäli hiekka ei pelota.
13.8. meloimme kaikki 26 km Karapuljusta Sentinojalle, autolle.

Karapuljuun, n. 2 km autiotuvasta alaspäin, joki on melottavissa vaikkapa nopealla sileänveden kanootilla, mutkavartisilla meloilla. Siitä ylöspäin se muuttuu niin matalaksi, että melonnasta ei tule mitään, vettä ei yksinkertaisesti riitä melan lavalle. Joki mutkittelee, päävirta vaihtaa puolta mutkissa ja on kaivanut ulkokaarteissa penkan alle virralle tilaa ja kaadellut koivujakin virtaan.
Pohja on soraa. Isoja kiviä ja niiden akanvirtoja ei ole. Välillä eteen tulee kuoppia, joissa sauvoinkaan ei ylety pohjaan ja sauvominen on muutenkin raskasta akanvirtojen (=lepopaikkojen) puuttuessa. Rannalta voi tietysti uittaa naruilla, mutta silloin joutuu kiertelemään tavalliseen tapaan rantapuita. Rannat ovat rehevää heinikkoa ja mättäikköä joten enemmän on katsottava jalkoihin kuin kanoottiin.
Helpointa oli edetä kahlaten ja taluttaen kanoottia. Joen pohja on siihen todella mukavaa soraikkoa. Nyt vettä oli varsin runsaasti ja vain harvoissa paikoissa retkilastissa olevaa kanoottia piti hiukan avittaa nostaen. Matalalla vedellä tilanne olisi ehkä toinen.
Olimme maastossa 5.-13.8.2010. Meloimme Mad River Explorerilla. Retken tarkoituksena oli lähestyä Saariselkää etelästä, kävellä siellä muutama päivä ja palata kanootilla autolle. Tämä toteutui juuri kuten oli suunniteltu.
Kesän aikana ja oli tupien kirjojen ja paikallisilta asukkailta kuullun mukaan muutama kanoottikunta käynyt Luirojärvellä. Itse asiassa kaksi miestä tuli juuri alavirtaan kun olimme autorannassa tekemässä lähtöä ja he olivat käyneet kanootilla Luirojärvellä. Viimeinen kymmenkilometrinen (kirjassa kaksi peninkulmaa) vie vaan aikaa niin paljon suhteessa kävelyyn, että emme edes harkinneet sitä vaan heitmme rinkat selkään.
Kalavehkeitä meillä ei ollut mukana mutta kyllä joessa kerrotaan jonkin verran kalaa olevan. Kirjasitaatin tekstiä kalastuksesta en ihan tähän päivään sijoittaisi.
http://www.flickr.com/photos/wgnr/sets/ ... 971173682/
Linkin takaa löytyy aika paljon jokikuvia, jotta joen luonne tulisi esiin. Kuvaaja on joissakin Janne S, lopuissa minä.
Karttoina käytimme yleiskarttana vanha Koilliskaira 1:100 000, yläjuoksu ja Saariselkä olivat hyvin kartalla: Sokosti-Suomujoki 1:50 000, alajuoksun tarkkoina karttoina kuten koko jokimatkalta meillä oli tulosteet retkikartta.fi:stä.
Esa
Esa Sinkkonen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 01 Touko 2010 12:27


Paluu Melottuja jokia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron