Prospectorilla Pitkäkoskessa

Prospectorilla Pitkäkoskessa

ViestiKirjoittaja fögö » 08 Marras 2011 00:59

Käväisin viime lauantaina 5.11.2011 jälleen kerran Vantaanjoen Pitkäkoskella. Tällä kertaa ideana oli kokeilla

pari viikkoa sitten ostamani 16-jalkaisen Swift Prospectorin jokiominaisuuksia. Sileällä on tullut sitä jo jonkin

verran melottua, mutta ostin tämän kanootin (P16) nimenomaan jokimelontaa ajatellen.

Viikko sitten meloin merellä reippaassa tuulessa noin 15 km. Varustukseen kuului vain meloja ja vesipullo.

Seuraavassa joitain huomioita. Verrattuna Bellin 16,5 jalkaiseen NorthStariin on P16 selvästi vähemmän suuntavakaa.

Se tulee ilmi erityisesti tuulessa ja aallokossa melottaessa. Suunnassa pysymiseen on kiinnitettävä enemmän

huomiota, mikä hidastaa matkantekoa. Suunnassa pysyminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta ohjailu syö tehoa

eteenpäinmenosta. Tämä ominaisuus ei millään muotoa ollut yllätys, vaan päin vastoin: sitä tavoittelin tämän

kanootin ostolla, sillä sopivuus jokimelontaan oli valinnan tärkein peruste.

Trimmi vaikutti ko. sääoloissa kanootin kulkuun todella paljon ja siksi helposti liikuteltava istuin on ehdottoman

tarpeellinen varuste, aiankin ilman retkitavaroita. Siiryin vähän väliä eteen- tai taaksepäin sen mukaan tuuliko

takaa, edestä vai sivulta. Kun painopiste on oikeassa kohdassa, pystyin keskittymään enemmän eteenpäinmenoon ja

vähemmän ohjaamiseen.

Ja sitten joelle. Lähtöpaikaksi valitsin kartan perusteella Ylästöntien sillan. Se osoittautui mitä mainioimmaksi

lähtöpaikaksi parkkipaikkoineen. Matkaa Pitkäkoskelle on noin 3 km - mukava lämmittelymelonta, ennen koskimelontaa

ja -sauvontaa. Meloin lämmittelyn "perinnetyyliin" kanootti kallellaan saukonhäntämela heiluen. P16 kulkee

mukavasti. Heti pohjapadon jälkeen on ensimmäinen "koskiosuus", jossa voi kokeilla vastavirtaan sauvomista. Laskin

siis pienen matkan alas, tein akanvirtakäännöksen, otin sauvan esille, nousin seisomaan ja ryhdyin sauvomaan

takaisin pohjapadolle. Meloin kanootin koskelle perä edellä (se on symmetrinen) ja aloin sauvomisen myös näistä

asemista. Tällöin etupenkki rajoittaa sauvojan liikkumista, eikä trimmi ole riittävän peräpainoinen sauvomisen

kannalta. En tosin huomannut sitä heti, vaan ihmettelin vain sauvomisen vaikeutta. Ajettelin sen johtuvan

harjoituksen puutteesta. Tein tämän nousun kolme kertaa ja vain yksi meni suunnitellusti.

Laskin sitten vähän matkaa alaspäin akanvirtakäännöksiä tehden. Välillä lossasin yli toiselle rannalle, etu- tai

takaperin. Sitten sauva uudelleen esille ja nyt sauvoen alavirtaan. Ja sehän alkoi sujua heti ihan mallikkaasti,

joten uskalsin suunnitella yhä mielenkiintoisempia reittejä - ja myös edetä suunnitelmien mukaan. Muutaman kerran

sauva jäi kivien väliin jumiin ja se oli pakko jättää siihen. Mela käteen ja nopea manööveri sauvan luo, reipas

nykäisy sauvan suuntaan, ja sauva irtoaa ilman ongelmia. Kiinnijuuttumisen todennäköisyys kasvaa suuresti, jos

sauvan jättää pohjaan ja antaa kanootin valua alaspäin. Näissä tapauksissa sauva juuttui - ei sen sijaan silloin,

kun sauva pysyi kanootin kölilinjan suuntaisena.

Matalissa koskissa kanootin ohjattavuus sauvoen on melomiseen verrttuna aivan ylivoimaisen tehokasta ja

täsmällistä. Oltiinpa matkalla ylä- tai alavirtaan. Etenin alavirtaan perä edellä, joten sauvoin peräpenkin edestä

(trimmin on oltava sellainen, että kanootin alavirran pääty ui syvemmällä - olipa menosuunta sitten ylä- tai

alavirtaan). Käännyin eräässä kohdassa sauvomaan takaisin ylävirtaan ja nyt kun trimmi oli kunnossa (seisoin aivan

peräpenkin edessä ja sauvoin siis keula edellä ylävirtaan) sauvominen meni juuri niinkuin pitikin. P16 tuntui

todella tukevalta ja se pysyi suunnassa, jolloin kaiken huomion saattoi keskittää reitin suunnitteluun ja

etenemiseen.

Pitkäkosken pohja on todella kivinen ja aina sillon tällöin sauvan pito hävisi äkisti, kun se kimmahti kiven

päältä. Pienet horjahdukset eivät sen enempää haitanneet, mutta sitten tapahtui se suureempi horjahdus: kanootti

hörppäsi oikein kunnolla, sauva katosi jonnekin saman tien, tartuin melaan ja yritin ohjata rantaan, mutta se oli

toivotonta. Kanootti karahti kivelle ja ainoa ratkaisu oli hypätä jokeen ja yrittää irrottaa se kiveltä. Mutta se

ei liikahtanutkaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin saanut kanootin pinniin. Ja ihan uusi kanootti. Ehdin jo

olla tyytyväinen siitä, että sitä kevyempää Kevlar Fusion -versiota ei ollut tarjolla, vaan jouduin tyytymään Guide

Fusion -runkoon. Hyvä niin! Se tuntui tässä tilanteessa juuri oikealta versiolta. Veden suuresta paineesta

huolimatta mitään rusahtelua ei kuulunut. Ähelsin ja väänsin, nostin keulaa ja perää, mutta ei juuri mitään

edistystä. Lopulta sain kuitenkin kanootin väännettyä irti ja uitin sen rantaan. Innokas valokuvaaja huusi rannalta

minulle, että punainen reppu kellui jo pitkällä alavirrassa. Kiitin ja lähdin juoksemaan sen perään heti, kun olin

saanut toisen melan pelastettua kanoottiin. Siis mitkään tavarat eivät olleet kiinni kanootissa, mitään kellukkeita

en ollut asentanut. Enhän minä ikinä tällä lailla mene vertaavaan veteen - ainakaan toiste!

Repun, joka oli täynnä uittoköysiä (varmuuden vuoksi), kiinni saaminen oli suuri työ. Yli puoli kilometriä juoksua,

rämpimistä rantapusikoissa, liukastelua jyrkillä ja savisilla rinteillä ja lopuksi kahlausta kainaloihin

ulottuvassa vedessä. Mutta sain sen. Onneksi oli kuivapuku! Palasin siis kanootille ja tutkin vauriot. Melkoiset

naarmut ja pohjan jäykistevaahdossa oli myös pieni painauma, mutta ei mitään vakavaa. Totesin siis GuideFusionin

kelpo materiaaliksi. Meloin loput koskesta ylös, tai siis melkein. Pari kertaa piti nousta kanootista ja uittaa

kovimmissa virtapaikoissa. Sauvoen nekin olisivat menneet kevyesti.

P16 osoittautui siis ensimmäisten kokemusten mukaan kelpo jokikanootiksi tällä sinänsä vaatimattomalla

testireissulla. Ketteryys tuntui olevan sopivaa luokkaa. Vielä lisää rokkeria ja tasaisen veden melonta kärsii

liikaa. P16 tuntui yllättävänkin vakaalta sauvomisalustalta ilman retkitavaroiden tuomaa vakautta. Ja juuri tässä

Prospectorissa laidan korkeus, kölilinjan kaarevuus ja leveys ovat soolomelojan kannalta sopivasti säädetyt. Ne

olivat erityisenä syynä juuri tämän Prospectorin valinnassa. Ajattelemani käyttötarkoitus, retkimelonta,

erityisesti jokiretkeily sekä meloen että sauvoen, myötä- ja vatavirtaan, puoltavat symmetrisen kanootin hankintaa.

Jos pääosa melonnasta taphtuu tasaisella vedellä, niin epäsymmetrinen kanootti on luonteva valinta.

Lähes kaikilla nimekkäillä valmistajilla on yksi tämän niminen kanootti. Ne eivät ole samanlaisia. Eikä yhtä oikeaa

Prospectoria ole olemassakaan. Myös Chestnut Canoe Companyn (se alkuperäisten Prosepectorien valmistaja)

Prospectorit muuttuivat mitoiltaan aikojen kuluessa. Älä siis luota pelkkään nimeen, vaan tutustu myös mittoihin!

En erityisemmin pidä kanootin vanhanaikaisesta ulkonäöstä. Jotkut varmaan ostavat sen juuri traditionaalisen

ulkonäön vuoksi, mutta minä en pidä sitä esteettisesti tyydyttävänä saati käytännöllisenä. Mitä hyötyä on keulan ja

perän kaarevista muodoista? Nehän ovat ymmärtääkseni perua ajoilta, joilloin kanootit tehtiin puusta. Nyt eletään

kuitnkin 2000-lukua! Partaissa pysyisin kuitenkin mieluusti perinteessä, siis puussa. Mutta sille on käytännöllinen

perusteensa: väännän melaa parrasta vasten ohjatessani. Mutta tähän malliin partaat oli tarjolla vain alumiinisina.

Tosin ne voi todennäköisesti tulevaisuudessa vaihdattaa puisiin - jos se silloin enää kiinnostaa. Eivät ne enää

minusta ihan mahdottomilta tunnu. Tässä siis ensivaikutelmia P16:sta. Ehkä joskus kokemusten kartuttua kommentoin

lisää.

-Fögö-
fögö
 
Viestit: 40
Liittynyt: 29 Maalis 2010 12:19

Re: Prospectorilla Pitkäkoskessa

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 08 Marras 2011 16:52

Hyvä raportti!

Tappiot siis yksi sauvoin?
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Prospectorilla Pitkäkoskessa

ViestiKirjoittaja fögö » 08 Marras 2011 19:15

Tavaratappiot: sauva, äyskäri ja sieni. Sauva oli vanha puinen. Sen pituus oli noin 3 m. Sopivan lyhyt mataliin vesiin. Yllättävän usein joet kuitenkin syvenevät äkisti, joten amerikkalaisten suositus 12 jalkaisesta on harkinnan arvoinen. Itse tekemäni ovat olleet 11 jalkaisia (aluen alkaen myös tämä kadonnut).

Ripan kanssa ostettiin USA:sta kahteen osaan menevä hiili-/lasikuitusauva. Sen ongelma on mielestäni sauvan massan keskittyminen päihin: toisessa päässä on kovalle alustalle sopiva kärki ja toisessa pehmeälle. Koskessa tarvitsee vain kovan alustan kärkeä. Aion sahata pehmeän alustan kärjen pois (epoksilla liimattu), jotta sauvan käsittely olisi sujuvampaa.

Niin, ja kanootti on myös varusteltava virtavesien melontaa edellyttämällä tavalla!

-Fögö-
fögö
 
Viestit: 40
Liittynyt: 29 Maalis 2010 12:19

Re: Prospectorilla Pitkäkoskessa

ViestiKirjoittaja pmaksima » 08 Marras 2011 20:02

Hyvä ja kiinnostava raportti Prospector 16:sta! En ole näemmä enää ainoa Swiftin kanootin omistava henkilö Suomessa. :)

Jos rahaa ei olisi tarvinnut miettiä, niin olisin itsekin ostanut Guide Fusion version, joka vaikuttaa raporttisi perusteella aika kestävältä.

Petri
pmaksima
 
Viestit: 52
Liittynyt: 11 Kesä 2010 11:06


Paluu Melottuja jokia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron