Soisalon kierto 07/2004

Soisalon kierto 07/2004

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 25 Huhti 2010 16:01

Meloja-lehteen kirjoittamani juttu Soisalon ympärimelonnasta

Soisalo Runt

Suomessa on 179 584 saarta, miksi niistä piti kiertää juuri Soisalo?

Ajatus meloa Soisalo ympäri syntyi kesäkuun -2003 Suomi meloossa. Huomasin, että helsinkiläiselle melojalle löytyy Suomesta melottavaa ihan Kontulan lähivesiltä. Itseasiassa ajo-ohje Kuopioon kuuluu, että ensin Hämeentielle ja sitten suoraan. Helppoa.

Soisalo Runt
Ennenkuin rupesin harrastamaan muskeliveneilyä, lintsasin eteenpäin tuulen ja kaljan voimalla. Useammankin kerran tuli istuttua Gotland Rundt -purjehdus, jossa kierrettiin ruotsalainen Gotlandtin saari.(4250 km2). Siitä suomensimme melontaprojektille nimeksi Soisalo Runt.
Ja jotta emme lupaisi liikoja, kirjasimme t-paitoihimme, että Soisalon kiertäjä. Tällä tavalla voisimme koska tahansa tilata taksin ja hurauttaa kotiin ja kertoa, että oltiin Soisaloa kiertämässä. Savolaisuuskin aukesi tässä ihan alku metreillä.

Kuumat yöt
Yö Ritoniemen leirintäalueella Soisalon pohjoiskärjessä oli niin tukalan kuuma, että sponsoroidun lomamökin sijaan livahdimme heti valomerkin jälkeen 4-vuodenajan telttamme kesäosaan, eli pystytimme pelkän sisäteltan taivasalle. Itseasiassa nukuimme pari seuraavaakin yötä pelkän hyttysverkon suojassa.
Leirit valitsimme ilta-auringon puolelta. Hyttyset eivät viihdy auringossa ja aamulla saa nukkua viileässä varjon puolella saarta. Homma pelasi niin hyvin, että pääsimme matkaan kunnon lomalaisen aamutuimaan - puoliltapäivin.

Jylhää ja köyhää
Soisalon itäpuoli on erämaista ja jylhää saaristoa. Ihmettelimme, miksi liki kaikki saaret olivat asumattomia, kunnes meille selvisi, että koska täkäläiset asuvat arkenakin maalla, niin vain toope helsinkiläinen menee ja ostaa saaritontin. Eihän sinne pääse autolla. No - hyvä meille. Oli tilaa olla ja ihmetellä, meloa Gallén-Kallelan tauluissa.

Ihmettelimme myös, että missä kaikki lomasuomalaiset ovat. Parin tunnin melonta järven selän yli ja vastaan tuli ehkä yksi vene. On paras lomasesonki ja missään ei ole ketään. En haluasi olla paikallinen lomayrittäjä. Syksyllä on varmaan vielä hiljaisempaa...

Kanavat ja kanavanvartijat

Jos hyttynen istuu ratakiskon päälle, niin kisko antaa periksi ja taipuu. Painuu kaarelle hyvin, hyvin vähän, mutta antaa kumminkin periksi. Tämä fysiikan laki ei päde kanavavahteihin. Terveisiä vaan Kerman kanavan vahdille. Kaksi kanoottia oli miehen itsetunnolle liikaa. Niinpä pääsimme sulusta läpi vasta, kun veijarin työvuoro päättyi. Varmaan meni kotiinsa vaimoaan hakkaamaan ja kissaa potkimaan, koska on niin ressaava työ, kun joutuu kaiken maailman melovia sinapinsiemeniä suluttamaan.
Konnuksen kanavalla poikkesimme oikein kahvilaan kahville (sisävessaan). Meidän lisäksemme ainoa kävijä oli elintarviketarkastaja, joka vei nenäni edestä reissumiehen lähempään tarkasteluun. Ehdotin tytölle, että jos hän haluaa päästä Ilta-Sanomiin, niin meidän kanootista saa ottaa minkä tahansa elintarvikkeen ja takaan, että siitä löytyy kaikki, mitä elintarvikelaki on keksinyt kieltää. Ei tullut kauppoja.

Selkien yli tuurilla ja ukkosia väistellen
Soisalo Runt osui kesän helleviikolle ja varmaan kesän vähätuulisimmalle viikolle. Kaikki selät saimme melottua suoraan yli. Ilman tätä tuuria, ei viikko meidän tahdillamme olisi ihan riittänyt.
Muutaman kerran ukkonen meloi vastarannalla ja piti mielen vireänä ja melan vauhdissa. Siinä ehti moneen kertaan miettiä, kuinka tiukan paikan tullen sitoisimme kanootit meloilla tukien lautaksi, jolla voisi keikkua ukkospuuskien myötä. Ukkosta ei kannata vähätellä, mutta isolla selällä on helppo seurata pilvien liikkeitä ja tiukan paikan tullen jää toivottavasti vartti aikaa suojautua.
Ainoa kohdalle osunut ukkonen tuli aamuyöstä. Senkin lähestyvään kumuun onneksi heräsimme ja ehdimme peittää tavarat pressulla ja sitoa perussun kivillä osaksi leirisaartamme. Ja sitten vaan takaisin telttaan pelkäämän. Vajaa puoli tuntia oli aika sutinaa ja räiskettä, onneksi olimme suojaisan lahden perällä.
Aamulla kaikki oli tallessa, mitä nyt kanooti olivat lentäneet muutaman kymmenen metriä pusikkoon.

Rutistaja hyppää kyytiin
Lomaviikon viimeinen lauantai oli jo pitkällä, kun jatkoimme matkaa Varkaudesta. Melottavaa oli jäljellä runsaat 60 kilometriä. Pimeä tuli Leppavirran kanavassa. Tulihan sekin kokeiltua, kuinka leiri nousee pystyyn taskulamppu hampaissa. Viimeiseksi lomapäiväksi jäi 44 kilometrin päivämäatka. Oli pakko panna känny herättämään heti aamusta. Liikkeellä olimme jo klo 9, inhimillisesti katsoen aivan liian varhain.
Aamu-uniset Leppävirran kanavan rannat toivat mieleen Tom Sawyerin tarinoiden maisemat. Pysähtynyttä, vähän köyhää hiljaiseloa, silti ystävällisen ja hyväntuulisen oloista ranta-asutusta. Maihin emme poikenneet, vaan suihkimme pohjoiseen kohti Puutossalmen lossia. Siitä voisi koukata vaikka taksilla hakemaan auton Ritoniemestä, jos uupuisimme viime metreillä.

Ritoniemi joka niemen takana
Puutossalmen lossilla tuntui, että matka on jo takana, mutta päätimme rutistaa vielä muutaman niemen taa, niin tulee koko saari kierrettyä. Tämä viimeinen pätkä ei tuntunut loppuvan koskaan. Navigaattorille tuli tulkintavirhe, varsinkin kun jäi huomaamatta, että karttatulosteistamme puutui yksi lehti.
Ihmisellä on huima kyky muokata näkemänsä maisema vastaamaan karttaa, kun oikein haluaa.
Aina kun niemen takaa aukesi uusi selkä, niin totesimme, että tuolla niemen takana on Ritoniemi. Muutaman kerran olin jopa valmis vannnomaan, että näin mökkikylän rantaterassin.
Lopulta kangastukset ja kuvitelmat muuttuivat ihan oikeaksi näyksi ja pääsimme kauan kaivatuille huurteisille.

Lopputilastot
Matkaa kertyi 214 km, pisin päivä oli 44 km ja lyhin 16. Jos olisi ollut tuulisempaa, olisi jokunen selkä pitänyt kiertää rantojen suojassa. Toisaalta, myöhemmin syksyllä meloimme Kuopiosta Juankoskelle parhaimmillaan 10-15 m/s tuulissa ja selät ylittyivät silti.
Tulipaikkoja löytyi, mutta virallisia nuotio/telttapaikkoja ei kohdallemme osunut. Emmekä mistään löytäneet karttaa, jossa näistä olisi ollut tietoja.
Soisalon itäpuolella, asumattomilla seuduilla vesi oli juomakelpoista. Tai siis me joimme, emmekä tullee kipeiksi. Pilpan kanavan ja Varkauden välillä ei löytynyt yhtään kauppaa, vaan jouduimme tankkaamaan juomavettä ystävällisten mökkiläisten kaivosta.

Soisalo_map.jpg


Soisaloa sanotaan Suomen suurimmaksi saareksi (1635 km2 Ahvenanmaa 1526 km2 ). Kansainvälisesti se ei pääse suurimpien makean veden saarien listalle lainkaan, koska Soisalo ei ole saari. Saaren määritelmään kuuluu, että sitä ympäröivä vesi on järveä tai merta. Osa Soisalon rantoja on jokivartta - siitä diskaus. Muuten oltaisiin maailman kolmanneksi suurimman makean veden saaren kimpussa. Ne kaksi oikeasti suurempaa makean veden saarta ovat Kanadassa: Manitoulin Island, Lake Huron, Ontario, 2 766 km2 ja René-Levasseur, Manicouagan Reservoir, Quebec, 2 020 km2.
Kiersimme saaren myötäpäivään. Tällöin saaren itäpuolen kanavat olisi voinut ohittaa laskien vapaana virtaavat kosket. Mutta jotenkin kontrasti järvimelonnan ja kosken välillä oli sen verran suuri, että kiersimme kaikki kosket kanavan kautta. Nopeasti luokitellen kaikki kosket olivat laskukelpoisia kakkosia.
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Paluu Melottuja järviretkiä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron