Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimintaan

Puhutaan yhdistyksestä.

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja tuomas.tuomi » 05 Huhti 2012 14:17

.
Viimeksi muokannut tuomas.tuomi päivämäärä 14 Syys 2013 00:24, muokattu yhteensä 1 kerran
tuomas.tuomi
 
Viestit: 71
Liittynyt: 22 Maalis 2010 23:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja Martti P. » 05 Huhti 2012 14:55

Jaakko Makikyla kirjoitti:Edes Martin tärkeänä pitämä samantahtisuus ei ole oleellista. Jos keula tikuttaa lyhyttä kainalovetoa ja nauttii siitä, niin perämies voi ottertaililla pyyhkiä pitkiä vetoja ja jiitä perään.


Mietinpä vain, miltä keulamelojasta mahtaa tuntua, kun perämies vetelee omaa tahtiaan kanootin heilahdellessa yhteisten vetojen välillä arvaamattomasti, vaikkapa vain vähän, mutta epäsäännöllisesti.

Täytyy tunnustaa, että olen tehokkaan melonnan kannattaja. Vaikka oltaisiin vain retkellä. Ei siinä ole muuta eroa kisaamiseen kuin se, että jälkimmäisessä tulee enemmän hiki. Lienee jäänyt päälle niiltä ajoilta, kun piti pysyä kajakkien matkassa.

Martti
Martti P.
 
Viestit: 163
Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja tuomas.tuomi » 05 Huhti 2012 18:24

.
Viimeksi muokannut tuomas.tuomi päivämäärä 14 Syys 2013 00:24, muokattu yhteensä 1 kerran
tuomas.tuomi
 
Viestit: 71
Liittynyt: 22 Maalis 2010 23:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 05 Huhti 2012 19:18

Martti P. kirjoitti:
Jaakko Makikyla kirjoitti:Edes Martin tärkeänä pitämä samantahtisuus ei ole oleellista. Jos keula tikuttaa lyhyttä kainalovetoa ja nauttii siitä, niin perämies voi ottertaililla pyyhkiä pitkiä vetoja ja jiitä perään.


Mietinpä vain, miltä keulamelojasta mahtaa tuntua, kun perämies vetelee omaa tahtiaan kanootin heilahdellessa yhteisten vetojen välillä arvaamattomasti, vaikkapa vain vähän, mutta epäsäännöllisesti.

Täytyy tunnustaa, että olen tehokkaan melonnan kannattaja. Vaikka oltaisiin vain retkellä. Ei siinä ole muuta eroa kisaamiseen kuin se, että jälkimmäisessä tulee enemmän hiki. Lienee jäänyt päälle niiltä ajoilta, kun piti pysyä kajakkien matkassa.

Martti


Heh! aina pitää meloa niin, ettei keikuta paattia. Martin marssivauhti voi olla peruja kajakkiporukuiden peesaamisesta retkillä. Itse veikkaan, että osa totuutta on ihan sikahienoksi hiotunut tekniikka: kanootti vaan lähtee liikkeelle, kun Martti panee melan veteen. :)
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja tuomas.tuomi » 05 Huhti 2012 19:43

.
Viimeksi muokannut tuomas.tuomi päivämäärä 14 Syys 2013 00:24, muokattu yhteensä 1 kerran
tuomas.tuomi
 
Viestit: 71
Liittynyt: 22 Maalis 2010 23:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja Tiina Kujansuu » 05 Huhti 2012 22:25

Jaakko Makikyla kirjoitti:Edes Martin tärkeänä pitämä samantahtisuus ei ole oleellista. Jos keula tikuttaa lyhyttä kainalovetoa ja nauttii siitä, niin perämies voi ottertaililla pyyhkiä pitkiä vetoja ja jiitä perään. Maka taittuu ja molemmat nauttivat: keulameloja omasta tekemisestään ja perämies omastaan (saa tilanteen toimimaan keulatunarista huolimatta).
Kelloa vastaan melonnoissa näkee numeroina keulamelojan vaikutuksen.
Osaamaton tai tekniikassaan joustamaton keulameloja on hidaste.



Ei hyväkään perämies sentään ihmeitä tee, mutta kyllä heikommastakin keulamelojasta yleensä apua on. Tosiasia on, että Jaakko ei saanut millään kompensoitua keulatunarinsa kainalovetoja. Ei ohjeilla, ei trimmillä, eikä omilla tempuillaan. Samaa vauhtia mentiin alusta loppuun. Kaikkensa se kyllä yritti. Välillä luulin, että se seisoo käsillään tai jotain. Se oli varmaan sitten sitä ottertaililla pyyhkimistä. Hyvä tietää tuokin käsite. :lol:

Tarinan opetus? Parikin: voimaa ei kompensoida tekniikalla, eikä hyvää tekniikkaa opita parissa tunnissa.

Siitä laskemisesta oli se etu että keskittyi erikseen jokaiseen melanvetoon. Tuli kokeiltua jotain erilaista. Ikinä en olisi itsekseni sellaiseen keskittymiseen kyennyt. Keulassa huomasi eritahtisuuden helposti koska kanootti alkoi nykiä. En tiedä miten se vaikutti vauhtiin, mutta ainakaan se ei tuntunut hyvältä. Jopa minä huomasin sen, vaikka en ikinä aiemmin asiaa ole ajatellut. Taitaa se olla niinkin, että ei tekniikka kehity, ellei sitä tietoisesti kehitä. Joskus on hyvä ottaa ääni taakseen komentamaan, niin saattaa oppia jotain uutta. Tai mikä vielä tärkeämpää oppia pois jostain vanhasta. Vaikka ei olisi tippaakaan kiinnostunut siitä millä nopeudella meloo, niin ei voimia säästävän melontatekniikan opettelemisesta ole ainakaan haittaa.

Jokaisen kannattaisi kuvata omaa tekniikkaansa ja verrata sitä muihin. On tosi vaikeaa tajuata omia puuhiaan. Mikähän se semmonen kainalovetokin on? Kesällä voitaisiin pitää joskus sellainen tekniikkasessio, jossa joku ottaa tyylinäytteitä videolle ja sitten porukalla kommentoidaan. Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä ole ainoa totuus ja kaikille pitäisi antaa lupa puhua, eikä heti tyrmätä keulatunariksi. Siitä semmosesta seuraa vaan sitä, että porukka ei uskalla suutansa avata ja saadaan jupista täällä keskenämme.

Mulla saattaa tulla sormi kipeäksi jos joku pyytää keulamelojaksi. ;)
Yhteystiedot: Kilonpuisto 2 D 70, 02610 Espoo p.040 868 4017
Avatar
Tiina Kujansuu
 
Viestit: 412
Liittynyt: 17 Huhti 2010 22:25
Paikkakunta: Espoo

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja ripa » 05 Huhti 2012 23:52

Martti P. kirjoitti:
tuomas.tuomi kirjoitti:Melat pidetään eripuolilla, eikä mielelllään vaihdeta puolta. Virrassa/koskessa ääni hukkuu ja huutaminenkaan ei tahdo kuulua, siksi keulameloja jos osaa lukea virtaa, tekee päätökset kummalta puolelta, kumpaan virtaan mennään


Tässä on se ero, mikä on kosken ja tasaisen veden melonnassa. Koskessa melapuolen pitäminen on viisasta, tasaisella siinä ei ole mitään järkeä.

On tietenkin etu, jos koskitietoisempi on keulassa. Useimmiten näin ei ole. Mutta miten tämä sitten viestii taakse, mitä kautta pitää mennä? Takamieshän kumminkin joutuu ohjaamaan. Takaa eteen ääni vielä kuuluu, mutta edestä taakse paljon huonommin. Komentosuhteet kai tätyyy sopia etukäteen. Kuka esimerkiksi käskee pakittamaan, jos semmoinen tarve tulee? Ettei mene sekasortoiseksi huuteluksi.

Martti

Joo tuo "takamieshän ohjaa" on se syy, miksi olen sitä mieltä että koskea paremmin lukeva on takana. Sieltä näkee miten kanootti on virtaan nähden eli mihin virta kanoottia vie ja pystyy antamaan ohjeita eteen miltä puolelta esteet voi vielä ohittaa ja milloin hidastetaan yms.. Keulamelojan sanomisia ei tosiaan taakse kuule ollenkaan, jos keulameloja ei käännä päätä. Pitkä on kanootti, jos melojien väli 4m :o.
Tuota huutelua tai laskemista en itse ymmärrä. Ekassa ACR:ssä sitä aluksi koitettiin mutta ei iskenyt. Tuplassa parhaaksi olen todennut sen, että keulameloja vaihtaa puolta siinä tahdissa kun haluaa ja takameloja peesaa. Joskus vaihto onnistuu saman aikaisesti, joskus tulee yksi veto samalta puolelta, riippu siitä katseleeko eteenpäin vai maisemia. Kisassa tms. vaihtoväli po. lyhyt 5-15 vetoa ja reissussa 1-3 minuuttia per puoli menee yleensä. Ja kyllä koskessakin puolta voi ja pitääkin vaihtaa. Pitkässä koskessa väsyy ja jotkut vaikeat paikat on helpompi mennä kun melat ovat tietyllä puolen. Mutta ei sillai kuin joskus näkee, että mela vaihtuu parin vedon välein tai grossin jälkeen.
Siitä olen samaa mieltä, että tasaisella melojen vedot tulisi olla samanaikaiset.
Ripa, OCmeloja
Kuva
ripa
 
Viestit: 149
Liittynyt: 22 Helmi 2010 17:10
Paikkakunta: Mikkeli

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja Martti P. » 06 Huhti 2012 00:00

Tiina Kujansuu kirjoitti:
Tarinan opetus? Parikin: voimaa ei kompensoida tekniikalla, eikä hyvää tekniikkaa opita parissa tunnissa.

Mikähän se semmonen kainalovetokin on?


Tekniikallapa sitä voiman puutetta pystyykin kompensoimaan. On kokemusta keulamelojasta, josta kyllä lähtisi irti paljon enemmän, jos tekniikan saisi kohdalleen.

Minä olen käyttänyt tuota kainaloilmaisua vedosta, joka lähtee kädet koukussa kainalon alta. Sen sijaan, että lähtisi suorilta käsiltä kunnolla edestä.

Martti
Martti P.
 
Viestit: 163
Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja Weltsu » 06 Huhti 2012 13:12

Tässä on ideaa sekä tasaiselle, että virtaavalle: viewtopic.php?f=6&t=466
Koittakaa jaksaa lukaista loppuun. Murolessa oli aikoinaan myös Avokanoottitapaaminen. Nyt pytinki on vaihtanut omistajaa, joten haarukoin leiriytymistä yhdeksi yöksi.
Weltsu
Weltsu, Veli-Matti Lehtonen
Weltsu
 
Viestit: 422
Liittynyt: 05 Joulu 2009 21:17

Re: Ideat, toiveet ja haaveet Avokanoottiyhdistyksen toimint

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 06 Huhti 2012 14:36

Tiina Kujansuu kirjoitti:Tarinan opetus? Parikin: voimaa ei kompensoida tekniikalla, eikä hyvää tekniikkaa opita parissa tunnissa.


pitää vähän kannustaa näin pitkän perjantain kunniaksi.

Mulle syntyi kaksikkomelonnassa voimakas oikean puolen melontatekniikka: retkeilin paljon kaverin kanssa, joka tykkäsi meloa vasemmalta puolelta. Kun toinen tykkäsi vetää vasemmalta ja minä oikealta, vaihdoimme harvakseltaan puolta. Muutama veto huonolta puolelta, jotta veri pääsi väsyneisiin lihaksiin ja taas takaisin lempipuolelle.

Myöhemmin meloin väkisin huonolla puolellani, jotta se kehittyisi.
Montako kertaa pitää vetää huonolta puolelta, että oppii?

Suomen rannikon melonnassa laskin vetäneeni runsaassa kuukaudessa 580 000 melanvetoa. Retkellä oli paljon osuuksia, jossa jouduin melomaan pitkiä pätkiä huonolta puoleltani. Joskus vielä isossa allokossa, joten huonolle puolelleni tuli treeniä ja kuormaa.

Sen jälkeen meni pitkään, että molemmat puolet olivat aika tasavertaisia. Välillä en muistanut, kumpi puoleni oli parempi. Silti jossain syvällä juuri mikään ei muuttunut. Jos en tietoisesti ohjaa kroppaani, lipsahdan melomaan hyvältä puoleltani ja edelleen sen tekniikka soolossa on omaa luokkaansa huonoon puoleen verrattuna.

Nähtävästi tekniikkaan sisältyy sellaisia rytmi- ja koordinnatiojuttuja, jotka olemme saaneet jo geeneissä.
Hyvä tekniikka on kurinalaista oikean tekemisen tavoittelua silloin kun sitä ei ole saanut syntymälahjana.

Kaksikon tehomelonnassa pitää yhdistää kahden melojan tekniikka.
Yhteistyötä olen opetellut niin, että kumpikin harjoittelee molempia rooleja.
Keulamelojan pitäisi olla herkkä nostamaan tahtia, kun kanootti tuntuu kulkevan.

Jos jokainen suomalainen vetäisi yhden melanvedon, olisi sillä suoritettu kaikki mun 20 vuoden melonnat. :)

Tässä pätkä Fögön ottertail-tekniikkaa. Kanootti Bell Prospector kaksikko.
https://vimeo.com/24585419
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

EdellinenSeuraava

Paluu Avokanoottiyhdistyskeskustelua.



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron