Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

Täällä puhutaan melontaa.

Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja pmaksima » 09 Maalis 2012 10:34

Googlasin hakusanalla "avokanootti" eilen suomenkielisiä www-sivuja:

- Silmiini osui muutamia eri keskusteluja, joissa keskusteltiin valinnasta avokanootin ja kajakin välillä. Yleinen mielipide tuntui olevan, että avokanootti on kajakkiin verrattuna hidas eikä sovellu isommille järville saati sitten meren rannikkolle.

Jos mietitään avokanoottimelonnan popularisointia, niin mielestäni Avokanoottiyhdistyksen olisi hyvä kertoa omassa viestissään, että nuo kaksi uskomusta/mielikuvaa ovat melko pitkälle vääriä.

Esim. Wenonah Minnesota II tai Bell Northwoods vastaavat varmasti nopeudeltaan merikajakkiyksiköitä (esim. Valley Nordkapp).

Toisekseen monet avokanootit ovat kohtuullisen hyviä tuulisellä ja kohtalaisen kokoisella järvellä esim. Northwoods, MR Expedition, Bell Northstar, Swift Kipawa, Swift Keewaydin jne.

Yksi vaihtoehto avokanoottimelonnan edistämiseksi voisi olla, että osallistuisimme avokanooteilla jonkin kajakkiporukan kanssa järvimelontaretkelle tai järvimelontatapahtumaan. Suomimeloossa avokanoottiporukkaa lienee ollutkin useina vuosina.

Petri
pmaksima
 
Viestit: 52
Liittynyt: 11 Kesä 2010 11:06

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja tuomas.tuomi » 09 Maalis 2012 11:24

.
Viimeksi muokannut tuomas.tuomi päivämäärä 13 Syys 2013 23:55, muokattu yhteensä 1 kerran
tuomas.tuomi
 
Viestit: 71
Liittynyt: 22 Maalis 2010 23:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja tuomas.tuomi » 09 Maalis 2012 13:16

.
Viimeksi muokannut tuomas.tuomi päivämäärä 13 Syys 2013 23:56, muokattu yhteensä 1 kerran
tuomas.tuomi
 
Viestit: 71
Liittynyt: 22 Maalis 2010 23:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 09 Maalis 2012 15:09

Kelloa-vastaan -melonnat ovat olleet hyvä tilaisuus näyttää närhen munat. Yleensä ollaan sijoituttu kajakkien joukossa ihan kohtuudella. Kyllä porukka on pannut merkille, että inkkarit kulkee. Niihin vaan ei tahdo avokanotisteja tulla, siinähän voi munata ittensä, rokkaa saa helpommallakin. Pesosen Martti on ollut ahkerin ainakin täällä Etelä-Suomessa, sitten taidan tulla minä. Muista tulee mieleen Auli, Tiina, Tuomas, Jyrki ja Janne J.

Varmaan voisi kerätä nettiin kunniataulun, jossa olisi näiden kelloa-vastaan -melontojen nopeimmat inkkarit kalustoineen.
Lisäksi tietysti muita mahtitekoja.

Yksi foorumi, johon en ole saanut ketään koskitaitajaa näyttämään taitojaan, on Ice Break. Muutamakin kaveri on lupautunut, mutta sitten on viime hetkellä tullut selkä kipeeksi.

Suomimeloossa taisin olla eka, joka meloi tapahtumassa soolona. Kyllä sitä ihmeteltiin ja kerran kuulin takaani kommentin, että kuoinka tuota jatkuvaa puolenvaihtoa voi jaksaa. Siis huom. takaani. Kommentoija ei suinkaan ihmetellyt, miksi ei saa mua kiinni. :)

Helsingissä Merimelojissa on ylipäätään vallalla käsitys, että inkkarit ei kuulu merelle.
Ja jos joku niillä merellä meloo, on sen kaverin päässä vikaa. Harva tulee ajatelleeksi, että kanoottien kotivesillä järvet on Itämeren kokoisia ja joet kilometrien levyisiä.

Jos joku haluaa viettää kesän perse märkänä muovitynnyrissä, se on niin toisesta maailmasta, ettei sen pää käänny millään.

Parinkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että ennakkoluulojen murtaminen on hidasta puuhaa.

Pidetään vaan tää puuha omana tietona ja pienessä piirissä.
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja Weltsu » 10 Maalis 2012 00:09

Aloitin oman melojataipaleeni pikkuruisella avokanootilla. Sitä ei päästetty!!! huom. aivan oikein, sen ajan ja Oulun korkeudella vallinneella tietotaidolla tulvivalle Kiiminkijoki-Melonnalle. Myöhemmin voitin jopa yhden C-2 sarjan ja laskimme joen kuuluisimman Koitelinkosken ehjänä. Inkkarit ovat vain lällärivehkeitä, eikä niillä oikeasti tee mitään. Se oli alkuajan koskimelojien menttaliteetti. Tämä oli turvallisuus ja lajiajattelu 1980 luvulla kotikonnuillani.
Tältä pohjalta "kouluttauduin" koskikajakkimelojaksi, joka menee mistä haluaa. Kun nämä taidot opin ja näin joitain Bill Masonin filmejä, olin sielultani myyty takaisin Avokanoottimelonnalle.
Silti sisälläni kytee ja on ainaisena kellona varoittamassa, ettei koskaan kilpailullisesti verrata näitä kahta aivan eri olosuhteisiin tehtyjä kanootteja: Kajakki ja avokanootti. Niillä on omat hyvät ja huonot puolet,oma historiikki ja tarkoitus, mutta juuri koskaan vesillä en soisi kumpaakaan verrattavan parempana. Olen sen kokenut: Parasta ei ole vielä keksitty. Kaikki ovat osaltaan kompromisseja. Näin on kajakeissa: Koskari on hitaampi merellä, Freedom on tasaisella huonompi Exploreria jne.
Molemmilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tuodaan rehellisesti esiin molemmat ja myös se, ettei oikeanlaiset avokanootit oikeissa olosuhteissa osaavien käsissä ole mitään "ammeita". "Sitähän sinä kysyit..." Luttista lainaten.
Avoimissa melonta- ja soututapahtumissa todella hienostunut ja helpon näköinen avokanootin käsittely ja sen nopeus, ovat parasta mitä rahalla saa. Nyt on aika monessa tapahtumassa Näytön Paikka. Näytetään ja kerrotaan miten asiat oikeasti ovat. Avokanoottikulttuuri on kehittynyt valtavasti ja sitä on mahdollisuus opetella Avokanoottiyhdistyksen riveissä.Kyllä tästä hyvä tulee.
Weltsu, Veli-Matti Lehtonen
Weltsu
 
Viestit: 422
Liittynyt: 05 Joulu 2009 21:17

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 10 Maalis 2012 01:18

Sielun veljet sanoo sen aika hyvin:

Kanootin kapean vesille laskin, seuraan nyt majavaa vaeltavaa,
Ja seuraan matkaopasteita havumetsän taakse,

Ei puolalainen cowboy-nainen kakkua saa

Jäät vähän kolisevat kanootin kokkaan, aurinko paistaa kolinat pois
Majava vaeltaa, kanootti seuraa, vesi se kohisee ja laulu soi

Kanootin kapean vesille laskin, seuraan nyt majavaa vaeltavaa.

http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... O53zTUGqI#!
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja tuomas.tuomi » 10 Maalis 2012 15:40

.
Viimeksi muokannut tuomas.tuomi päivämäärä 13 Syys 2013 23:56, muokattu yhteensä 1 kerran
tuomas.tuomi
 
Viestit: 71
Liittynyt: 22 Maalis 2010 23:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja Weltsu » 10 Maalis 2012 19:34

Veit jalat suustani, Tuomas. Vai miten se sanonta menikään?
Tuo englesmannien melan laulu on myös Bill Masonvainaan perua, otaksun. Hyvin useat melojat tahtovat taivaltaa yksin. Minä olen sellainen laumasielu, että tahdon kokea hienoja hetkiä yhdessä meloen. Avokanoottimelonta on mielestäni tällaista naatiskelua ja välillä jotain muuta. Rähjäretkiä kajakilla olen tehnyt jo aivan tarpeeksi. Ne olivat pääosin lähes suunnittelemattomia ja reitti oli mitä oli. Niistäkin jäi jälkeenpäin hyvät muistot, mutta kaikkea ei kantapään kautta kannata kokeilla. Toisten jo tekemiä retkiselostuksia olisi kiva lueskella ja joskus poiketa samoille vesille. Saadaankohan aikaiseksi omaa "retkikirjastoa", kuten jossain välissä on uumoiltu.
Voisimme kertoilla omia retkiä, kommelluksia ja miten niistä selvittiin.
Nähdään vesillä. Kyllä tästä hyvä tulee.
Weltsu, Veli-Matti Lehtonen
Weltsu
 
Viestit: 422
Liittynyt: 05 Joulu 2009 21:17

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja pmaksima » 24 Maalis 2012 11:05

Selvittelin Boundary Watersin (ehkä Yhdysvaltojen suosituin avokanoottimelontakohde) suurimman järven koon. Se on 4km leveä ja n. 8km pitkä. Järvi on aika samankokoinen kuin esim. Ilomantsin Nuorajärvi.

Tämän kokoisella järvellä on siis liikuttu kanootilla varmasti melko tuulisella kelilläkin. Toisaalta minulla ei ole tietoa, että tätä isommilla järvillä olisivat "tavalliset avokanoottimelojat" liikkuneet ainakaan tilastollisesti isoina ryhminä.

Petri
pmaksima
 
Viestit: 52
Liittynyt: 11 Kesä 2010 11:06

Re: Uskomuksia avokanootista vajaan 10 vuoden takaa

ViestiKirjoittaja Martti P. » 29 Maalis 2012 12:38

pmaksima kirjoitti:Se on 4km leveä ja n. 8km pitkä. Järvi on aika samankokoinen kuin esim. Ilomantsin Nuorajärvi.


Sitten on se Lake Superior eli Yläjärvi, jonka pohjoisranta on arvostettu avokanoottien melontakohde. Järvi on samankokoinen kuin Suomen- ja Pohjanlahti yhteensä.

Kun ostin Anttilan vintiltä Ulo ABS-inkkarin kesällä 1978 minulle ei kukaan kertonut, että merellä ei voi meloa avokanootilla. Niinpä sijoitin sen Lauttasaaren rantaan ja läksin sieltä sooloilemaan merelle. Syksyllä sain kanoottipaikan HKK:lta ja liityin jäseneksi.

HKK:ssa ei avokanoottimelojaa katsottu syrjäkarein. Malecite ilmestyi kalustooni 1989. Rohkaistuin lyöttäytymään retkille mukaan, ja totesin pysyväni keskimäärin toisten vauhdissa. Toisin sanoin matkavauhti oli hitaampi kuin muilla, mutta lähtö vastaavasti vikkelämpi. Kun vielä taukojen tarve oli pienempi kuin kajakisteilla, niin yleensä oltiin yhtä aikaa perillä.

Lopullisesti tunsin tulleeni hyväksytyksi melojana, kun pääsin mukaan muutaman kajakistin suunnittelemalle retkelle Tammisaari-Helsinki. Matkaa 105 km ja se oli tarkoitus meloa alle vuorokauden. Toiset menivät seiskaa, minä kuutta km/h, mutta aina tavattiin sovituilla taukopaikoilla. Minulle riitti vähän lyhyempi tauko, joten aika yhdessä pysyttiin, vaikka eri reittejä välillä mentiin. Lopulta oltiin perillä ajassa 21 h 35 min.

Sen jälkeen rupesi seuraamaan nakituksia päiväretkien vetäjäksi kuten välille Porkkala-Hki tai Pellingin saaristoon. Kaiken kaikkiaan nuo kymmenen vuoden takaiset ajat HKK:ssa ennen surkeita riitoja ja porukan hajoamista ovat lämpimänä mielessäni.

Minä kummastelen, että merta pidetään niin pelottavana, ettei sinne avokanootilla mielellään lähdetä. Siinä vaan on vähän päivystettävä kelejä ja suunniteltava reitit sen mukaan. Keskikesällä on se merituuli, jota voi hyödyntää lähtemällä aikaisin liikkeelle ja palaamalla tuulen mukana. Kunhan vain on säätöpenkki tai muu mahdollisuus trimmin korjaamiseen. Sellaisia äkillisiä tuulen nousuja kuin olen kokenut esimerkiksi Koitereella tai Lentualla ei merellä hevin esiinny. Tosin tuntuu siltä, että 1980-luvulla ei ollut kesäisin niin tuulista kuin nykyään.

Onhan se kyllä niin, että merellä pitää olla kunnon kalusto alla. Tuo vanha Ulo oli yllättävän merikelpoinen, kapea ja vähän pyöreäpohjainen ja siitä johtuen alkuherkkä, mutta varsin loppustabiili. Sillä tuli melkein ensimmäisenä kesänä kierretyksi Houtskari Korppoosta käsin. Myöhemmin, jo uudempien paattien omistajana, vielä kiersin sillä Bromarvin, vaikka Padvan kärjessä pohjoistuuli meinasi pysäyttää menon tykkänään.

V. 1999 kuvaan astunut Soolo-Sojourn toimii hyvin tutuilla vesillä, missä tarvittaessa pääsee saarten suojaan. Isoille aukeille en sillä mielelläni lähde, ellei keli ole taattu. Kerran päätin kiertää Jussarön, ja siellä olikin meren puolella pikkuisen jännittävää. Malecite on merelle paras, vaikka edellistä hitaampi. Sillä on menty Pyhämaan ympäri ja Nauvosta Velkualle, eikä sen kanssa ole ongelmia tavallisessa aallokossa. Ja ihan pöhköön keliin ei pidäkään mennä, ellei sitten varta vasten leikkimään.

Kaksikkona ei Malecite isommalla merellä oikein riitä. Mutta siihen tarkoitukseen on Typhoon, johon voi aina luottaa.

Etelärannikko ja Saaristomeri ovat avokanotistille sopivia kohteita, kun melonta on rantoja ja saaria seurailevaa. Parhaimmillaan mielestäni silloin, kun toisella puolella näkyy horisontti. Ulkosaaret ja hyljeluodot jätän mielelläni kajakisteille.

Martti
Martti P.
 
Viestit: 163
Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05

Seuraava

Paluu Melonta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron