Erään kaatumisen anatomia

Turvalliseen melontaan turinoita.

Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Rolle » 07 Touko 2010 20:31

Nostin iltapäivällä kanootin lähijärveen tarkoituksenani koluta yksi tulviva oja. Etumeloja oli muualla, joten oli samalla tilaisuus harjoitella tuplamutkamelan tekniikkaa. Vaihdoin myös asentoa polviasennosta istuvaan ja takaisin useampaan kertaan optimaalista asentoa hakien. Tuplamutka kuljetti kyllä, mutta en tuohon vieläkään kunnolla ehtinyt tutustua. Siirryin kanootissa kantolängen yli ja vips, olin vedessä. Olin siirtynyt kanootissa usein ennenkin, tuulta ei juuri ollut, ja kuormaa kaksikossa oli vain kuivasäkki, joka ei ollut kiinni kanootissa. Miksikö? Siksi, että kohteena oli järvi, eikä kohiseva koski.

Kylmää se vesi oli. Jäät lähtivät juuri alkuviikolla. Olin joskus miettinyt, miten helppo kanootti on heittää takaisin oikein päin. Helppoa se oli. Onnistui noin sekunnissa sen jälkeen kun hoksasin, että vedessä ollaan. Nyt jälkikäteen mietin, että mahtoiko kanootti oikeasti olla edes väärin päin? Refleksinomaisesti ainakin kuvittelen yhä heittäneeni kanootin oikein päin. Kahmaisin kuivasäkin ja melan ja nakkasin mukaan. Riisuin toisen kumisaappaan, koska halusin testata, miten se vaikuttaa uintiin. En huomannut mitään eroa siinä, oliko jalassa kumppari vai ei. Raskasta se uinti vaatteiden kanssa on. Lykkäsin puolillaan olevaa Belliä ensin muutaman potkun ajan, kunnes ajattelin, että ehkä viisainta on pelastautua ensin itse. Paattihan kelluu ja odottaa hakijaansa. Uin rantaan, joka oli parinkymmenen metrin päässä. Sitten jumppaa ja odottelua, että paatti ajelehti rannan tuntumaan josta kahlaten kamat kuiville. Pikku kävelyn jälkeen 10 minuutin melonta autolle, ja sitten vaatteet pois ja lämmityslaite päälle ja ajo kotiin, jossa kuumaa juotavaa ja villapaitaa päälle. Autolle saapuessani sormia paleli kunnolla, ja muutenkin oli holodna.

Opetukset:
- melo kylmän veden aikaan rannan läheisyydessä
- vaikka olin lähellä kotia, olisi kannattanut laittaa toiseen kuivasäkkiin kuivat vaatteet. Toisessa oli eväitä jne.
- älä yritä lykätä edelläsi veden täyttämää kanoottia, ellei vesi ole todella lämmintä ja paleltumisen vaaraa ei ole. Se on raskasta
- käytä kelluntaliivejä, helppoa oli niillä liikkuminen veden pinnallla
- harjoittele lämpimän veden aikaan pelastautumista (en ole harjoitellut itse, mutta opinpahan)
- ole hidas, matala ja va-ro-vai-nen jos liikut kanootissa, senkin jälkeen, kun olet tehnyt saman "manööverin" monta kertaa
- kuivapuku olisi ollut mukava :)

Rolle
Rolf Moberg
Rolle
 
Viestit: 24
Liittynyt: 14 Huhti 2010 18:18
Paikkakunta: Oulu

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Rolle » 07 Touko 2010 21:43

Rolle kirjoitti:Opetukset:
- melo kylmän veden aikaan rannan läheisyydessä
- vaikka olin lähellä kotia, olisi kannattanut laittaa toiseen kuivasäkkiin kuivat vaatteet. Toisessa oli eväitä jne.
- älä yritä lykätä edelläsi veden täyttämää kanoottia, ellei vesi ole todella lämmintä ja paleltumisen vaaraa ei ole. Se on raskasta
- käytä kelluntaliivejä, helppoa oli niillä liikkuminen veden pinnallla
- harjoittele lämpimän veden aikaan pelastautumista (en ole harjoitellut itse, mutta opinpahan)
- ole hidas, matala ja va-ro-vai-nen jos liikut kanootissa, senkin jälkeen, kun olet tehnyt saman "manööverin" monta kertaa
- kuivapuku olisi ollut mukava :)


Tuohon voisi vielä lisätä, että kuivien vaatteiden mukana oleminen on tietysti tärkeätä. Järvellä liikuttaessa ne ehkä kannattaisi olla irti paatista, että saisi kuivasäkin lykittyä rannalle uinnin aikana. Miten ne siellä kanootissa auttavat, jos äijä hytisee rannalla?

Ja vielä, vaikka käyttämäni digikamera onkin lapsille ostettu, ja on luokkaa "helppo pudottaa, helppo ostaa uusi", niin se olisi jonkinlaisessa kamerapussissa säilynyt todennäköisesti ehjänä. Nyt tuntui olevan mykkä. Muuta ei hajonnut. Auton avaimet olivat taskussa Shelbyn myymässä halvassa kotelossa:
http://www.shelby.fi/catalog/product_in ... ts_id=1059

jossa ne siis säilyivät. Kännykälle tuo on tarkoitettu, pitänee ostaa toinen, että saa puhelimenkin näppärästi suojaan. Nyt se oli varustesäkissä.

Rolle
Rolf Moberg
Rolle
 
Viestit: 24
Liittynyt: 14 Huhti 2010 18:18
Paikkakunta: Oulu

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 07 Touko 2010 22:00

Hieno kokemus ja hyvä, että kirjasit. Kanootti ei kaadu helposti, mutta se kaatuu nopeasti.

Jos veden lämpötila on alle 10 astetta, kuivat vaatteet on hyvä olla aina mukana. Joko kuivapussissa tai kuivapuvun alla.
Vaatepussiin on hyvä sitoa parimetrinen naru, jossa on lenkki, jonka saa heitettyä olkavarren yli. Säkki tulee perässä eikä haittaa uimista.
Mela kannattaa ottaa mukaan, se lisää kelluvuutta ja sen kanssa voi olla helpompi rantautua. Jos uintimatka on pitkä, kannattaa rantautua ja liikkua alkuun varovaisesti, kylmä veri voi tehdä tepposia.

Jos varman päälle haluaa toimia, niin kannattaa mennä rantaan vaihtamaan paikkaa kanootissa.
Oli liikkeellä yksin tai kaksin.

Kesällä kannattaa opetella kiipeämään takaisin kanoottiin - melontakamppeissa.

Ihminen oon oppivainen, oletettavasti et toista kertaa kaadu sileällä.
Koputan puuta: vielä en ole sileällä kaatunut.
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja M.Mantere » 08 Touko 2010 00:55

Lähdin ensimmäistä kertaa eläissäni melomaan avokanootilla Kemijoki suuhun n. viikko sitten. Pelastuspuku ja kelluntaliivit päällä. keulassa ja perässä kelluva köysi kiinni. kajakkimela karkuremmillä kantolängessä kiinni ja varakanoottimela pohjalla irtonaisena. Meloin etupenkiltä taaksepäin. Ensivaikutelma oli hieman kiikkerä. Aiempi melontakokemus on SOT:illa. Tunnissa tuntuma löytyi ja kokeilin eri istuma asentoja ja kaikki tuntui opittavissa olevalta vaikkakin haastavalta. Sain kuningasidean kokeilla melontaa peräpenkiltä. Menin rannan läheisyyteen ja siirryin sievästi längen yli, käännyin ja rojahdin penkille kuin veneeseen nojaten vielä taakse. Kanoottihan lähti alta ajatusta nopeammin ja minä kelluskelin vieressä hölmistyneenä. Mela kanoottiin, keulaköydestä kiinni ja uinti rantaan. köysi ylti rantaan saakka, vedin kanootin luokse vasta rannalta. Kanootista vedet pois ja takaisin melomaan. Emäntä kysyi oliko vesi kylmä: En minä tiedä, minulla oli pelastuspuku ja neopreenihanskat.

Ilman pelastuspukua olisi ollut todella vaarallinen ja typeräkin reissu. Varautuminen ennalta kannattaa kyllä lähi reissuillakin. Ja nöyränä täytyy opetella kanootin käytös, ainakin minun tohelon.

Mikko
M.Mantere
 
Viestit: 59
Liittynyt: 20 Maalis 2010 20:24
Paikkakunta: Tornio

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Esa Sinkkonen » 08 Touko 2010 16:57

Joku vuosi sitten kalastelin Bell Magicilla. Minulla oli iso säyne UL-vehkeissä kiinni ja en vielä ollut valmis haavimiseen eli haavi oli väärässä (ei kalapuolen) kädessä.
Kala kuitenkin pääsi irti juuri kanootin oikean laidan vieressä ja jäi paikalleen jurottamaan, hetkeksi. Niinpä tuikkasin vaistomaisesti vasemmassa kädessä olevan haavin kalan perään, jolloin koko vartalon paino siirtyi laidan yli arvattavin seurauksin.Kalasta en ole saanut muuta havaintoa.
Kumisaappaissa uinti oli vaikeampaa kuin niitä ilman. Hattu ei kastunut. Kalastus- ja melontavälineet säilyivät Bellin "tumblehomessa" mutta ympäri mentiin.
Onneksi oli lämmin vesi ja ilma. Käänsin kanootin oikeinpäin, uin rantaan ja tyhjensin sen ja meloin mökille. En suosittele kylmässä.
t- Esa
Esa Sinkkonen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 01 Touko 2010 12:27

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Milko » 10 Touko 2010 14:10

Joo, se kalastus! Minun ainoa sileällä kaato tapahtui myös kalassa ollessa. Ankkuri (verkkopussi) oli unohtunut kotiin. Löysin rannalta tiiliskiven jonka laitoin Stockmanin isoon muovipussiin (virhe 1). Ja eikun ankkuri veteen ja kalastamaan. Sain nopeasti pienen ahvenen ja mukavan kokoisen hauen. Päätin lähteä rantaan ja saunaan. Ankkuria nostaessa totesin että 25 litran muovikassi on hankala nostaa täytenä kanoottiin, varsinkin kun ei ole kaveria tasapainottamassa. Laskin pussin takaisin veteen ja mietin vedänkö puukolla kassin halki. No eihän sitä hyvää kassia voi pilata (virhe 2). Matala asento ja varovainen nosto. Pussi oli kanootissa mutta mitä hittoa? Se oli raapiutunut pohjassa reikiä täyteenja valutti vettä kuin suihku suoraan mxxxxxe. Mieten laskenko säkin sylistä kanootin pohjalle. Mutta sittenhän koko kanootin pohja kastuu (virhe 3). Nopean prosessoinnin tuloksena siirsin koko vettä valuvan ankkurin laidan yli ja nojasin perään (virhe 4). Ja kuten Jaska totesi kanootti ei kaadu helposti mutta kaatuu kyllä nopeasti. Sinne meni kalat ja pari virveliä. Tarinan opetus on että katastrofiin päädytään usein monen pienen virheen summana. Ja perimmäinen virhe tehtiin jo maissa.

Milko
Milko
 
Viestit: 83
Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:47

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 10 Touko 2010 17:24

Ei kaatunut, mutta karkasi
Tästäkin joku voi ottaa oppia, ainakin minä opin.

Kanootti_karkasi_704897.jpg


Olin tullut illalla väsyneenä Ii-joen jokisuun eteläpuolen saaren kivikkoiseen rantaan. Vedin täydessä retkilastissa kanoottia jonkun verran maihin. Ranta oli loiva ja matala, joten kanootti tuntui pysyvän. Sitten tyhjensin kuormaa, ruuat, telttakamat jne.

Aamuyöstä nousi tuuli ja alkoi sataa. Tulin ulos teltasta yhdeksän maissa ja näin kanoottini ajelehtivan navakassa tuulessa saaresta pois noin sadan metrin päässä rannasta. Muistin illalla nähneeni pikkusaaren toisella puolella laiturin ja jonkun talon. Juoksin sinne ja toivoin, että siellä on asukas ja saan veneen lainaksi. Ei siellä ketään ollut.

Seuraavaksi soitin Riitalle Helsinkiin ja kerroin katastrofin. Kyseessä oli Suomen rannikon melontani kolmas päivä ja hukkaan kanootin. Sen jälkeen soitin Virpiniemen merivartioasemalle ja pyysin apua. He kysyivät oman vointini. Sanoin, että minä olen kunnossa, mutta en pääse saaresta pois ilman kanoottia. Lupasivat tulla katsomaan.
Merikorttini oli karanneessa kanootissa, mutta onneksi minulla oli gps, jonka koordinaattien ja kuvailuni perusteella viranomainen paikansi saaren, jossa olin. Saaren maamerkki oli iso linjataulu.

Sitten soitti Riitta, hän oli kaivanut esiin sijaintini perusteella paikallisen meripelastusyhdityksen, joka lupasi sekin auttaa. Hetken kuluttua näin merivartioston rib-kumiveneen, moikkasin paattia. He soittivat mulle kännykkään ja kyselivät kanootin tuntomerkit ja alatuuleenhan se oli mennyt. Pojat jähtivät etsiskelemään ja minä soitin meripelastukseen ja peruin avunpyynnön sinne.

Aika pian merivartiosto palasi kanootti kyydissä. Rib tuli niin matlaan veteen, että yksi kavereista pystyi kahlaamaan ja tuomaan kanootin luokseni. Hän kysyi, että mihin on matka. Kun kerroin, että Helsinkiin, hän sanoi että jaa - pitääkin panna sanaa eteenpäin, että katsovat perään.

Kanootti_karkasi_704897.jpg


Opit:

1 - Kanootti pitää sitoa kiinni. Merellä ja joella vesi voi nousta paljon ja nopeasti
2 - Kun on kusessa, se pitää myöntää kertoa muille. Vartin voi hakata päätä seinään / mäntyyn, mutta sitten on hankittava apua
3 - Toimiva kännykkä on tällaisessa tilanteessa korvaamaton
4 - Pitää olla yksinliikkujan vaistot ja tuuri. Jos kanootti olisi irronnut jo yöllä tai olisin tullut ulos teltasta kymmenen minuuttia myöhemmin, en olisi nähnyt kanoottia enkä olisi voinut tietää, mihin se katosi. Onko se karannut tai varastettu.
5 - Minulla ei varusteissa eikä kanootissa lukenut mitään tietoja, joilla mahdollinen löytäjä olisi voinut palauttaa kanootin minulle
6 - Kanootin perään on turha lähteä uimaan. Tyhjä kanootti menee tuulen mukana paljon lujempaa kuin uimari.

On tähänastisen melontaurani (n. 20 vuotta / 15 000 km) suurin munaus.
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Rolle » 12 Touko 2010 16:11

Mukavia kommentteja, joista varmasti ainakin minä otan opikseni, ja jospa joku muukin. Vesitiiviitä astioita pitää hommata lisää. Minun kaatumisessani tuhoutui ainoastaan yksi digitaalikamera. Mutta mutta, tarinan loppu on niin uskomaton, etten tiedä viitsinkö edes kertoa. Olimme yhden yön ilman kameraa. Seuraavana päivänä rouvalle soitettiin. Hän oli ostanut arvan, ja oli voittanut päävoittona olleen Olympoksen digipokkarin. Enää pitää hommata sille sopiva kotelo!
Rolf Moberg
Rolle
 
Viestit: 24
Liittynyt: 14 Huhti 2010 18:18
Paikkakunta: Oulu

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 12 Touko 2010 19:59

Welholla on Digipac -merkkisiä uutuuskoteloita. En niitä sen kummemmin tutkinut.
http://issuu.com/meridian_x_oy/docs/wel ... mode=embed
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Erään kaatumisen anatomia

ViestiKirjoittaja Milko » 14 Touko 2010 14:03

Kameroista suosittelen Olympuksen though- mallia. Kestää vettä ja kohtuullisesti kolhuja. Kameralla on kuvattu kymmeniä vedenalaisia otoksia ilman ongelmia. Hintaa kai alle 300 e. Ja vaikka ei sukelluksia kuvaisikaan niin jo sateisena retkipäivänä laitetta arvostaa kovasti.

Milko
Milko
 
Viestit: 83
Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:47

Seuraava

Paluu Turvallisuus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron