Tuore kokemus viikonlopulta, vaikka väline oli toinenAallon takaa pilkahtaa Suursaari.
IMGP7201.JPG
Olin viikonloppuna Espoo-Suursaari -purjehduskilpailussa. Runsaasta sadasta ilmoittautuneesta purjeveneestä pääsi maaliin 15 venekuntaa. Me keskeytimme Suursaaren kierron jälkeen Kotkaan. Edessä olisi ollut 30 tuntia vastatuulta runsaan neljän metrin aallokossa ja parhaimmillaan 22 m/s vastatuulessa. Kannatti mennä suojaan vielä kun kaikki oli ehjää.
Tässä viedopätkä, taustalla Suursaari:
http://vimeo.com/12530252Kommentteja, jotka soveltuvat kanootteihinkin:
AallotAallot kasvavat tosi nopeasti tuulen voimistuessa ja vapaan aallonmuodostusmatkan pidetessä.
Aallokko ei koskaan ole puhtaasi yhdestä suunnasta, vaan joukossa on vanhaa maininkia ja heijastusaaltoja rannalta. Lisäksi aallokkoon vaikuttaa pohjan läheisyys. Pieni saari muodostaa jonkun matkaa saaresta myötäaallokkoon saaren eri puolilta kaartuvien aaltorintamien kohtaamispaikkaan yllättävän hankalan ristiaallokon.
Näiden eri aallonmuodostusten summana välillä on tasaisempaa ja välillä taas aallot kasautuvat jopa murtuviksi keoiksi. Meloessa tasaiset paikat kannattaa käyttää voimien keruuseen ja mahdollisesti kanootin tyhjentämiseen. Reitti kannattaa valita niin, että koukkii matalikkojen suojanpuolelta. Matala vaimentaa ainakin isoimmat aallot. Paras kulkusuunta in sivuvastainen tai sivumyötäinen. Niillä suunnilla kanootissa säilyy ohjailuvauhti ja muutenkin voi kiihdyttämällä ja jarruttamalla päästää pahimmat möhkäleet ohi. Suora myötäinen, kuten Marttikin kertoi, on yleensä hankala suunta. On hankala katsella taakse ja nähdä, mitä sieltä on tulossa. Satamien pystysuoria rantavalleja kannattaa välttää. Hyvät koskimelontataidot auttavat aallokossa. Melatekniikat ovat aika samoja.
TuuliKovalla tuulella veden pintaan iskee pyörteisiä puuskia, jotka kääntävät kanoottia - varsinkin soloa - ja voivat napata melan kädestä. Tuuliennusteet ovat 10 minuutin keskiarvota 10 metrin korkeudessa, puuskat ovat yleensä n. 130-150 prosenttia keskituulesta. Puuskaisuus on yleensä suurinta tuulen voimistuessa. Melojan korkeudella veden pinnan kitka jarruttaa tuulta. Samoin saaret ja ranta hidastavat tuulta. Salmissa kannattaa meloa nin rannassa kuin vain mahdollista. Niemet kiihdyttävät tuulta ja niemen kärjestä symmetrisesti myötätuuleen on n. 15 asteen kulma, jonka alueella tuuli on sekä voimakasta että puuskaista. Kannattaa pysyä pois tältä alueelta.
KanoottiNyrkkisääntönä isoon tuuleen ja aallokkoon ketterä kanootti on suuntavakaata helpompi käsitellä. Tuulipressu, ilmasäkit tai täysi lasti tuntuvat pienentävän tuulen vastusta ja tuulen kääntäviä voimia. Olen kaikissa omissa kanooteissani siirtänyt penkit puoli -koko penkin mitan keskemmälle. Melontapaikka tietysti levenee hieman, mutta kanootista tulee huomattavasti merikelpoisempi. Tätä voin suositella. Muutenkin kannattaa pakata kanootti keulasta ja perästä kevyeksi kovaan tuuleen ja aallokkoon. Korkea varalaita ei välttämättä ole merikelpoisuuden mitta. Jos laidat ovat pystyt, ei muutama tuuma laidan korkeudessa paljoa auta. Jos parras levenee ja varsinkin jos keula on täyteläinen, on kanootti aallokossa kuivempi. Matala parras vähentää tuulipintaa oleellisesti.
Toistaiseksi isoimmassa aallokossa olen ollut Minnesota kakkosella Kotkan Kaunissaaresta rannikolle. Yön oli puhaltanut kaakosta 16 m/s. Mukanaolleiden kanoottiliiton kouluttajien mukaan he eivät olleet koskaan nähneet inkkaria sellaisessa kelissä. Jännä oli, mutta hyvin meni. Martin kanssa melonut Harri Hypén oli silloinkin keulamiehenä. Emme istuneet Minnesotan penkeillä, vaan Harri istui keulapenkin takana ja minä kolmipenkkisen version kakkosperäpenkillä. Keulaan olimme teipanneet pressun. Keula painuikin usein aallon pohjassa veden alle. Melontasuunta oli sivumyötäinen.
Pitkäkestoinen kovan tuulen melonta oli toissa vuonna Lappeenrannan maratonin 40 kilsan lenkillä. Reitille osui muutamakin 2-5 km tuulen suuntainen selkä. Osin vastaisia, osin sivu- ja myötätuulisia. Tyhjä 18,5 -jalkainen Bell Northwood toimi hyvin kaikilla tuulen ja aallokon suunnilla. 40 kilsaa taittui karvan alle 6 tuntia, keskinopeus n. 6.6 km/t sisältäen vartin maatauon toisella kierroksella. Tuulen nopeus oli 9-11 m/s.
Kalevan kuva.jpg
Suomen rannikkoa meloessa osui kohdalle kaikenlaista. Meloin 16,5 -jalkaisella kaksikosta soloksi muutetulla kanootilla (Bell Northstar), joten se pysyi kuivana isossakin aallokossa. Vastatuulessa n. 10-12 m/s nopeus putosi jo alle 4 km/t, mutta silti pääsin eteenpäin. Myötäisessä 14-16 m/s tuulessa perälippu aiheutti ongelmia. Tuuli tarttui siihen hanakasti ja pyrki kääntämän kanootin poikittain. Kun otin lipun pois, meno rauhoittui.