Nätit säät saivat lähtemään rannikolle uinnin ja melontaharjoittelun merkeissä. Pääpaino oli kahvinkeitossa, ja helteestä nautiskelussa. Uikkarit ja kelluntaliivit päällä päätimme kuitenkin harjoitella kaatumista ja kanoottiin nousemista. Meillä on Bellin Northwind, ja toinen melojista on vielä koulupoika. No, se kaatuminenhan kyllä onnistuu. Keikutusta ja laidalle, niin nurinhan siinä mentiin kerta toisensa jälkeen. Meillä ei ollut kanootissa kellukkeita, tynnyreitä, säkkejä tai edes äyskäriä. Vettä oli sen verran, että jalat ylsivät vielä pohjaan tarvittaessa.
Kun pienempi meloja roikkui laidassa, kanoottiin oli helppo kiivetä muutaman kunnon potkun jälkeen. Pienempi meloja tuli sitten myös nätisti laidan yli. Teimme harjoituksen useita kertoja, ja vaikeutena oli lähinnä veden tyhjentäminen kanootista ennen kipuamista. Jos vettä oli kanootissa kovin paljon, se ui syvemmällä, mutta loiskumisen takia kiipeäminen ei kyllä oikeastaan helpottunut. Sää oli tyyni.
Yksin kiipeäminen oli huomattavasti vaikeampaa. Pari kertaa sain kanootin käännettyä päälleni, ja useasti paatti kellui hassussa asunnossa pohja lähes pystysuorassa. Kyllä pääsin useamman kerran kyytiin asti, mutta työlästä se oli. Jos tynnyrit tai säkit olisivat olleet kelluttamassa, kipattessa runko oikein päin vettä olisi todennäköisesti jäänyt vähemmän kyytiin. Seuraavalla kerralla pitää laittaa pojallekin kelluntaliivit pääkke, että viitsii mennä harjoittelemaan oikeasti syvään veteen. Nyt tilanne oli turhan epärealistinen, koska pohjasta pystyi hieman ottamaan tukea kanoottia tyhjennettäessä.