Kokemattoman melojan tilitys

Turvalliseen melontaan turinoita.

Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja Tiina Kujansuu » 13 Syys 2010 16:46

Missä menee kokeneen ja kokemattoman melojan raja? Kyse on tietenkin vertailukohdasta. Jos liikkuu seurueessa, jossa muilla on useiden tuhansien melontakilometrien kokemus melontaa takana, niin ensimmäistä viissatastaan meloessa on varmasti kokematon. Silloin kokematon meloja on hyvässä seurassa ja saa tilaisuuden oppia ja kartuttaa taitojaan. Vai onko? Jouduin itse tilanteeseen, jonka vuoksi jäin pohtimaan asiaa. Luoko kokeineiden melojien seurue valheellisen turvallisuuden tunteen kokemattomalle?

Tänä vuonna olen erityisesti halunnut opetella melomaan yksin. Reissua oli jo takana monilla vesillä yksin ja yhdessä. Halusin myös opetella laskemaan pieniä koskia ainakin sen verran, että ei ihan jokaista virtapaikkaa tarvitsisi ylittää maitse. Aina kun sopiva tilaisuus on tarjoutunut olen halunnut lähteä koskeen harjoittelemaan. Alkukesästä laskin pieniä koskia kaksikon keulassa, mutta syksyllä rohkeus riitti jo soolokokeiluun.

Koska tämä oli ensimmäinen sooloilu koskessa, en oikein tiennyt millaisilla välineillä ja kanootilla pärjäisin. Välineet eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Päätin myös hinata koskelle toisenkin kanootin, jotta varmasti pääsisin mukaan. Välineeni olivat lainassa ja toista kanoottia en ollut koskaan aiemmin edes melonut. Minulla ei myöskään ole paljon kokemusta ilmasäkkien täyttämisestä ja sitomisesta. Ensimmäisissä säkeissä oli reikiä ja jouduin täyttämään toiset kaksi. Sitomiseen meni aikaa. Muu seurue oli jo osittain vesillä ja seisoskeli rannalla odottelemassa minua. Kiirehän minulle tuli ja kiireessä mätkin loput varusteeni tapojeni vastaisesti kuivakassiin sikin sokin, kartat, kännykät ja kamerat mukaan lukien.

Pääsimme vihdoin vesille ja meloin joukon viimeisenä, koska toisen kanootin hinaaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Keskityin tiukasti tähystämään edelläni kulkevia kanootteja ja tuumin, että eihän nyt mokoma parin kilsan pätkä ole matka eikä mikään. Matka aloitettiin myötävirtaan, enkä pitänyt kummoisenakaan joen virtausta, en myöskään katsonut karttaa, koska saatoin seurata edelläni kulkevia.

Vähän veden aikaan tämä koski oli minulle sopivan vaativa ja harjoittelu hauskaa. Päivä kului nopeasti ja intoa riitti. Lopulta oli aika lähteä takaisin. Päätin meloa takaisin raskaammalla soololla, josta minulla oli komemusta vain koskessa. Toinen kanootti oli tietenkin hinauksessa myös ja jäin taas heti muiden jälkeen. Takaani tuli onneksi vielä yksi kokenut retkikaksikko. He ehdottivat että voisivat ottaa toisen kanoottini hinaukseen. Olin todella kiitollinen tarjotusta avusta, päivän touhuaminen oli ollut raskaanpaa kuin kuvittelin.

Lähdin seuraamaan kaksikkoa ja järkytys oli melkoinen kun tajusin, että jouduin ponnistamaan voimani äärimmilleen edetäkseni virrassa. Lepäsin vain muutaman sekunnin paikoissa joissa pystyin, mutta jäin kuitenkin jälkeen ja muut katosivat lopulta kokonaan näköpiiristä. Edessäni oli noin 100 metrin pikku kanjoni, jonka molemmilla reunoilla oli pystysuoraa kalliota. Olin ihan äimän käkenä virran voimakkuudesta. Lähdin yrittämään nousua kiviseinämän lähellä ja etenin matkasta 2/3 osaa kunnes virta nappasi minut ja lossasin yli ja yritin uutta nousua toisella reunalla. Eihän se onnistunut. Ei onnistunut myöskään toinen nousuyritys. Lopulta istuin rantakalliolla jalat vedessä miettimässä mitä nyt tekisin.

Silloin takaani tuli vielä yksi kokeneempi meloja, jolle kerroin, että minä en ainakaan tuosta ylös pääse. Hän lähti vuorostaan kokeilemaan onneaan ja kotosi silmistäni. Jostain syystä minulla oli jälleen hirveä kiire. Jälkikäteen ajatellen en lainkaan tajua sitä. Ei ollut hengenvaaraa, ei kylmä, nälkä, eikä jano, ei edes pimeä vielä tulossa. Vain voimat olivat sillä hetkellä vähissä.
Keksin salaman nopeasti suunnitelman uittaa kanoottini virtaa ylös, vaikka kalliojyrkänne oli monta metriä korkea ja olin jo vauhdikkaasti ryhtynyt toimeen, kun viimeinen meloja palasikin takaisin. Hän tuumasi, ettei suunnitelmani ehkä ollut kovin hyvä ja ehdotti nousua hänen kanootillaan kaksikkona. Onneksi suostuin kokeilemaan hänen ideaansa, vaikka olinkin ihan varman ettemme jaksaisi kaksikkonakaan meloa ylös. Virtaava vesi lannistaa nopeasti. Mutta jaksettiinhan me ja ihan kohtuullisella ponnistuksella.

Olen kuullut ainakin sata kertaa, kuinka tärkeää hyvä tekniikka on meloessa. Harvemmin olen kuullut, kuinka tärkeää on, että henkinen kantti kestää. Tämän kokemuksen jälkeen olen täysin vakuuttunut siitä, että omaanikin huonomalla tekniikalla olisi pärjännyt, jos ei henkinen kantti olisi pettänyt jo aamulla pakatessa.

Kokemus oli hyvin opettavainen, ehkä jopa väistämätön ja välttämätönkin, mutta todella kurja. Yöllä, kun uni ei tullut silmään, huomasin ajatuksieni eksyvän reiteille, joiden vuoksi 10 vuotta sitten totesin ettei laitesukellus ole yhtään kiva harrastus. "En jaksa, en pärjää, vaarallista, kylmää ja märkää, muu porukka on jotenkin sisäänpäin lämpiävää sakkia, en kuulu tähän joukkoon." Minun, kokemattoman melojan, itsetunto olikin silkkipaperin ohut ja rypistyi rumasti.

No mitä mä sit opin:

1) Ala valmistautua ajoissa. Jos välineet ovat outoja varaa tunti lisää aikaa. Aina kun tunnet olevasi kiireinen hidasta tahtia, jotta ehdit ajatella mitä teet.
2) Älä luota siihen, että 20 hengen seurueessa, kuuden mustapaitaisen Avokanootti opettajan perässä, Joku huolehtisi siitä että sinä pärjäät. Vaan sovi ennen lähtöä henkilökohtaisesti, ainakin yhden ihmisen kanssa, että valvoo pysytkö mukana.
3) Tee etukäteen (suureen ääneen) konkareille selväksi, ettei vesistö ole sinulle ennestään tuttu. Porukan hajaantuminen ei kuulemma haitannut, kun vesistö oli kaikille niin tuttu.
4) Vesillä jokainen on itse itsestään vastuussa, joten pidä kartta nenäsi edessä ja seuraa sitä, että tiedät missä olet. Jos olisin ollut kartalla olisin tajunnut, että vaihtoehtoisia nousureittejä on tarjolla.
5) Kännykkä vesitiiviisti kaulaan liivin alle, ettei mene rikki. Ei mihinkään säkkiin kanootissa, koska lopulta se kuitenkin on jossain muualla kuin itse.
6) Jos on väsynyt kannataa levätä kunnolla ennen uutta ponnistusta. Miksi kiirehtiä epäonnistumaan puolella teholla?


---- Saatan vielä joskus kokeilla melontaa uudelleen - Mutta vaan hyvässä seurassa :D ;)
Yhteystiedot: Kilonpuisto 2 D 70, 02610 Espoo p.040 868 4017
Avatar
Tiina Kujansuu
 
Viestit: 412
Liittynyt: 17 Huhti 2010 22:25
Paikkakunta: Espoo

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 13 Syys 2010 18:05

Tiina Kujansuu kirjoitti:Missä menee kokeneen ja kokemattoman melojan raja?


Kun porukka häipyy joen mutkan taa ja omat kamat on vielä kanootin vieressä vaiheessa, ei kokemuksen määrällä ole väliä.
Sinut on jätetty rannalle, koska kukaan porukasta ei välitä sinusta. Se on huono tunne, eikä sillä aloituksella ole mukava lähteä vesille.

Englanninkielisessä melontasanastossa on termi group awareness - suomeksi ehkä tietoisuus ryhmässä olemisen vastuusta.
Sen puutteesta on useampikin suomalainen BCU-koulutettava saanut huutia.

Se, miten Tiinalle kävi, ei ole eka kerta.
Toivottavasti opimme huolehtimaan toisistamme.

Kiitos Tiinalle hyvästä kirjoituksesta.

Täällä Timo Ripatin kuvia tapaamisesta.
http://picasaweb.google.fi/7aacco/Syystapaaminen2010#
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja keke » 13 Syys 2010 18:08

Terve,

Tiina Kujansuu kirjoitti:5) Kännykkä vesitiiviisti kaulaan liivin alle, ettei mene rikki. Ei mihinkään säkkiin kanootissa, koska lopulta se kuitenkin on jossain muualla kuin itse.

Tähän tulokseen olen minäkin tullut. Puhelimesta on hyötyä vain silloin kun se on tavoitettavissa ja toimii. Mielestäni se on liian monilla melojilla kanootissa tai varustepussissa "kun ollaan vapaalla" ja tutuissa ympyröissä.
En ole varma mistä tilaisuudesta on tilitys, mutta tili tuli varmasti perille.

Tv. keke
keke
 
Viestit: 48
Liittynyt: 05 Helmi 2010 19:56

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 13 Syys 2010 18:18

keke kirjoitti:En ole varma mistä tilaisuudesta on tilitys, mutta tili tuli varmasti perille.
Tv. keke


Avokanoottiyhdistyksen syystapaaminen Kymijoella. :oops:
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja ripa » 13 Syys 2010 23:42

Ei mikään tunnu niin ikävältä kuin moitteet, paitsi kun moititaan aiheesta, niin kuin Tiinan viesti.

Turhan usein taitaa tosiaan olla niin että arvioidaan toisen taidot ja/tai voimat väärin. Usein kuulee sanottavan (ja sanonut ehkä joskus itsekin) "viimeiset ovat tulleet, voidaan jatkaa matkaa". Tällaista on kuulema ollut Suomi Meloossakin. Milloinkas ne väsyneimmät sitten lepäävät???

Mikä sitten meillä meni pieleen?? Ensimmäinen homma taisi olla, että porukat hajosivat kahteen ryhmään eikä ainakaan meillä koskeen menijöillä ollut ketään nimettyä vetäjää/vastuullista. Toki minä ja Fögö kokeneimpina katsoimme Tiinan, Ilkan ja Pyryn 11 v. perään koskessa. Lähtö takaisin majapaikkaan tapahtui sitten hyvin epämääräisessä järjestyksessä, koskessa olleet ja tasaisen veden melojat 2-3 ryhmässä sekaisin ja hyvin pitkillä väleillä. Lisäksi myös ryhmät/melojat kulkivat eri kautta saarten ympäri. Aluksi olin hiukan huolissani Tiinan melomisesta, kun hinasi toista kanoottia kuten minäkin. Huoli katosi, kun näin hinattavan kanootin Martin kanootin perässä. Oma tarkkaavaisuuteni keskittyi Pyryn opastamiseen siinä "kanjonissa" ja siinä vaiheessa Tiina oli vielä takana näköetäisyydellä. Lisäksi tiesin, että ainakin 8 kanoottia oli vielä Tiinan takana. Kanjonin jälkeen sitten pyrin saamaan koskessa uineen ja märän Pyryn nopeasti majapaikkaan, vaikka väittikin ettei ole kylmä.

Onneksi Tiina uskalsit sitten sunnuntaina tulla uudestaan samaan paikkaan.

Eiköhän me kaikki tästä opittu. Pidetään jatkossa porukka oikeasti kasassa "tasaisillakin" vesillä ja ollaan luotettavaa melontaseuraa.

"yks mustapaita"
Ripa, OCmeloja
Kuva
ripa
 
Viestit: 149
Liittynyt: 22 Helmi 2010 17:10
Paikkakunta: Mikkeli

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja Martti P. » 14 Syys 2010 12:39

Jokimelonta tahtoo olla yleensä sitä, että mennään myötävirtaan. Siinä ei pienillä eikä vielä suuremmillakaan nopeuseroilla ole niin suurta merkitystä, koska erot ovat suhteessa pienet, ja pian ollaan taas yhdessä. Toisin on vastavirtaan melottaessa. Jos yksi meloo 6 km/h ja toinen 5 km/h, niin jossain 5 km/h:n vastavirrassa edellinen vielä etenee 1 km/h, mutta jälkimmäisen meno pysähtyy. Erot saattavat kasvaa suuriksi, vaikka eteenpäin päästäisiinkin. Kun vielä kukin pyrkii keskittymään tiukassa paikassa omaan suoritukseensa, niin muiden tarkkailu jää siihen, että katsotaan. miten edellä menijä selviää. Takana tulijat helposti unohtuvat. Niin kävi meillekin kanjonisssa, jossa hinattava kanootti oli yllättävän kova jarru. Ei edes virran niskalla katsottu taakse, kun oli saatu iso remmi päälle.

Tiinan murheita ei heti tullut ajatelleeksi, niin tomerasti hän näyttää kesän aikana lajiin paneutuneen ja paljon oppineenkin. Mutta näissä olosuhteissa sitten jotkut rajat tulivat vastaan. Virtaava vesi vaan on niin armoton elementti. Toinen tietysti on vastatuuli, joka on vielä konstikkaampi kohdattava, mutta helpommin huijattava. Tai ainakin sen kanssa voi yrittää neuvotella. Tosin kapealla joella se voi olla yhtä tehokas pysäyttäjä kuin virta.

Allkirjoittaneelle tämänvuotinen tapahtuma korvasi viimevuotisesta jääneen pahan mielen. Oli hyvää seuraa ja oli vaihtelevaa toimintaa. Muonapuoli ja majoitus olivat kohdallaan, kiitos järjestävälle taholle.

Martti
Martti P.
 
Viestit: 163
Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja Janne Pyykkö » 14 Syys 2010 17:17

Olipa perusteellinen kirjoitus Tiinalta. Saattoipa samankaltaisia tuntemuksia olla minullakin, kumikanoottimelojalla, joissakin aiemmissa avokanoottitapaamisissa, kun toisaalta halusi ja toisaalta arvellutti lähteä Saarijärven koskireitille oudoilla välineillä. Kun ei halua mokata toisten edessä. Nythän sen jo tiedän, että samat tekniikat pätevät kumikanoottiin ja muihin, mutta silloin en.

Minulle syystapaamisen paras anti oli tentata konkareilta, Lauri Salamalta, Ripalta ja Fögöltä, Repojoen nousu ja mitä kautta siirrytään Vaskojoelle. Tämän tiedon sain, kiitos siitä! Sinne siis kesäkuussa 2011.

-Janne
Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Avatar
Janne Pyykkö
 
Viestit: 327
Liittynyt: 05 Maalis 2010 19:25
Paikkakunta: Espoo

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja Tiina Kujansuu » 14 Syys 2010 17:48

Oli siellä kivaa ja enempi osa kokemuksista jäi positiiviselle puolelle. En mollaa tapahtumaa yhden pienen yksityisen vastoinkäymiseni vuoksi. Suur kiitos kaikille!

Satun kuulumaan niihin ihmisiin, jotka mieluummin eksyvät kuin kysyvät tiellä neuvoa. Oli mulla kyllä tuossa Timo Ripatin ottamassa kuvassa niin päättäväinen ilme, etten yhtään ihmettele jos joku uskoi minun pärjäävän omillani. Kuten jo aiemmin totesin tilanne ei ollut hangenvaarallinen ja ääritapauksessa olisin voinut, vaikka uida sieltä ihmisten ilmoille ja olisin varmaan uinutkin mielluumin kuin jäänyt odottamaan pelastusarmadaa. ;)

Kuva
Yhteystiedot: Kilonpuisto 2 D 70, 02610 Espoo p.040 868 4017
Avatar
Tiina Kujansuu
 
Viestit: 412
Liittynyt: 17 Huhti 2010 22:25
Paikkakunta: Espoo

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja Marjaana » 14 Syys 2010 19:54

Tiina Kujansuu kirjoitti:Olen kuullut ainakin sata kertaa, kuinka tärkeää hyvä tekniikka on meloessa. Harvemmin olen kuullut, kuinka tärkeää on, että henkinen kantti kestää. Tämän kokemuksen jälkeen olen täysin vakuuttunut siitä, että omaanikin huonomalla tekniikalla olisi pärjännyt, jos ei henkinen kantti olisi pettänyt jo aamulla pakatessa.


Tämä jos mikä on totta. Koskissa puljatessa sen huomaa esim siitä että kun porukkaa on paljon puljaas niin homma on rentoa jne. Sitten kun on samassa paikassa yksin,mieleen hiipii kaikkea pelottavaa ja rentous on jossain kaukana suorituksesta. Kisatessa myös henkinen kantti on todella tärkeää.
Toinen juttu mikä itselle on tullut lähes automaattiseksi on se että lasken kajakit tai kanootit vähän väliä koskella( siis jos ollaan samaa porukkaa) ja totean että kaikki paikalla tai nyt joku puuttuu ja missä on.
Jokea laskiessa pitäis olla sovittuna niin että vähän päästä tarkastetaan näkyykö perässä tuleva, jollei niin pysähdytään odottamaan. Eli jokainen kanoottikunta pitää huolen perässä tulevasta.
Lieksassa kävi kerran sillai et edellä melovat eivät vaivautuneet odottamaan perässä tulevia(edes opasta) ja risteyksen tullessa meloivat vikasuuntaan ja eksyivät. Koko porukka hajos ja opas yritti vimmatusti saada kärkijoukkoa kiinni. Mä tulin tenavien kans ja yhden toisen kanootikunnan kanssa viimesenä ja tunsin reitin takas. Tultiin ekana perille kun muut jossain eksyksissä ja autoilla piti sitten hakea jostaan ylävirrasta loppuporukka.

Kerran Itävallassa jokea laskiessa tuli kans läheltäpiti tilanne kun porukka oli kokenutta ja taitavaa paitsi yksi. Ja mun olis pitänyt sanoa et tätä kohtaa et laske vaan kannat, mutta mul oli niin "kiire" päästä meloo jokea et aattelin vaan puolihuolimattomasti et kyllähän se siitä menee. Mä nimittäin tiesin sen kaverin taidot. Ja silti. Kaveri ui parikilsaa nelosen tai vitosen koskea,paatti löytyi hieman ennen lopetuspaikkaa,oli mennyt x-paikan läpi,mela katos kokonaan. No toista kertaa en sitä virhettä vapaaehtoisesti tee...
Marjaana
 
Viestit: 6
Liittynyt: 23 Huhti 2010 08:18

Re: Kokemattoman melojan tilitys

ViestiKirjoittaja ripa » 18 Syys 2010 22:07

Janne
Löysin skannatut kartat, joihon on merkittu Repo-Vaskoreissun (3 kpl) meidän leiripaikkoja, muita mahdollisia leiripaikkoja, sekä jotain koskistakin. Voi löytyä jopa sähköisessä muodossa, johon voi lisätä tietsikalla lisää tietoja. Kiinnostaako ??
Ripa, OCmeloja
Kuva
ripa
 
Viestit: 149
Liittynyt: 22 Helmi 2010 17:10
Paikkakunta: Mikkeli

Seuraava

Paluu Turvallisuus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron