soolotekniikka

Melonnan opettelu ja tekniikka/välineviisastelu.

soolotekniikka

ViestiKirjoittaja Milko » 15 Kesä 2010 14:35

Terve!

Sairaus on hiljalleen pahenemassa ja olen puolivakavissani opettelemassa soolomelontaa. Harjoitusväline ei ehkä ole sopivin mahdollinen, 17,5 jalkainen kaksikko. Mutta into korvatkoon välinepuutteet.

Kysymykseni koskee melontapuolia, yhdeltä vai kahdelta? Minulle luontainen puoli on meloa oikealta ja käyttää vasenta vain "lepotaukoihin". Onko tämä etiketin mukaista käytöstä vai pitääkö opetella kaksipuoleiseksi? Tietty tuulen suunta määrää monesti puolen minun puolestani. Entä muuttuuko tilanne kun meloo "oikealla" soololla?

T: yksipuolinen
Milko
 
Viestit: 83
Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:47

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja Martti P. » 17 Kesä 2010 13:40

Milko kirjoitti:Kysymykseni koskee melontapuolia, yhdeltä vai kahdelta?


Hei Milko!

Kyllä pitää opetella melomaan molemmilta puolilta. Se helpottaa menoa oleellisesti. Kanootilla on taipumus pyrkiä johonkin sille sopivaan suuntaan. Jos meloja on eri mieltä tuosta suunnasta, hän joutuu korjaamaan. Äkkiä huomaa, että tuo korjaus sujuu yhdeltä puolelta paremmin kuin toiselta.

Noita etikettejä on toki sorvailtu. Yksi on se, että valitse puolesi ja pidä siitä kiinni. Siinä on mielestäni järkeä ainoastaan koskessa ja ehkä virtaavassa vedessä muutenkin, mutta ei missään nimessä pitkillä sileillä. Jo ihan ergonomiankin takia. Ei ole mitään mieltä meloa väkisin vääntämällä joltain puolelta, kun toiselta puolelta meloen pääsisi vähemmällä. Ja toki puolen vaihto aina välillä antaa lepotauon toiselle puolelle. Jos meloo perinteisellä J-vetopohjaisella tavalla ja tyytyy siihen vauhtiin, ei puolta ole pakko järin tiheään vaihtaakaan. Mutta voi käydä niin kuin minulle kerran, että tulin Porkkalasta Helsinkiin lähes koko matkan vasemmalta meloen. Tuulet ja trimmit olivat silloin semmoiset.

Sit'n switch (tai mieluumminkin kneel'n switch) vie kovempaa, kun ei joudu tekemään jarruttavaa korjausta ja tempo on tiheämpi. Sekin kannattaa opetella, vaikka ei sitä aina käyttäisikään.

17½-jalkainen on jo aika kova melottava soolona. Sitä voi meloa keskeltä, jos on keskipenkki tms. tarjolla, mutta paatti on aika leveä siltä kohdalta. Yksipuolinen meloja päätyy pian melomaan toiselta laidalta vähän kallistaen, jolloin vesilinja kapenee vähän ja kulku kevenee. Melontapuolta vaihtaessa pitää sitten siirtyä toiselle laidalle. Voi myös meloa etupenkiltä perään päin, mutta silloin tarvitaan lisäpainoa melojan eteen.

Martti
Martti P.
 
Viestit: 163
Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja Milko » 20 Kesä 2010 19:26

Kiitos hyvästä vastauksesta. Mulla on yksi poikkituki korvattu sellaisella kallistetulla laudalla joten pääsen melomaan heti keskikohdan taakse. Painopisteen kannalta hyvä homma mutta leveyden kannalta hankala. Olen hiljalleen siirtynyt kohti laitaa ja antanut kanootin kallistua, helpottaa kovasti.
Milko
 
Viestit: 83
Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:47

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 20 Kesä 2010 20:46

Isolla kanootilla...
1U7J5011.jpg
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja fögö » 01 Heinä 2010 23:30

Kaksikkoa soolona melottaessa trimmi, eli melojan paikka kanootissa, on todella tärkeä seikka. Tyynellä säällä sillä ei ole juurikaan merkitystä, mutta pienessäkin tuulessa pärjää paremmin, kun painopiste on kohdallaan. Kun oikein kovaan vastatuuleen melotaan kaksikolla soolona, niin on syytä sijoittua kantolängen etupuolelle, muuten ei etenemisestä tule mitään.

Mutta miten sitä voi sijoittua mihin kohtaan vain kanootissa? Suosittelen siirrettävän "penkin" tekemistä. Sellaiseksi käy esimerkiksi rullalle kääritty retkipatja, lötköpötköistä yhteen sidottu hmm... pötkylä, täytetty kuivasäkki jne. Lisäksi tarvitaan puolikas retkipatja polvipehmukkeeksi. Vähintään puolikas, jotta se pysyy paikallaan, eikä sitä tarvitse siirtää, kun meloja vaihta toiselle laidalle. Tällä tavalla melon ollaan hyvin matalassa asennossa ja polvet sekä nilkat voivat aluksi kipeytyä. Mutta kyllä ne tottuvat!

Kun ollaan lähellä laitaa, polvet pohjan ja laidan yhtymäkohdassa, kulkee mela lähellä vartaloa, mikä helpottaa melomista. Tämä on perinteinen melontatapa. "Modernin" J-vedon (-ohjauksen) lisäksi suosittelen perinteisen kanadalaisen melontavedon opettelua. Se sopii tyyliin ja on lisäksi erittäin hyvä tapa meloa kovassa kelissä, esim. pitkillä vastatuuliosuuksilla. Rolf Kraikerilla on YouTubessa asiallista videomateriaaliakin tästä. Toinen tapa on sitten North woods stroke. Siinä painotetaan em. tekniikkaa voimallisemmin yläkäden merkitystä. Olen opetellun sitä hankkimani kirjallisen materiaalin avulla kymmenisen vuotta ja se alkaa jo sujua. Ei se kyllä niin vaikeaa ole, kun edellä olevasta voisi päätellä.

Kanootin ollessa kallistetussa asennossa sitä on älyttömän mukavaa pyöritellä paikallaan, voi tehdä sivuttaissiirtymiä, kiertää venestamassa poijuja jne. Englanniksi classic solo.

Olen yllä kirjoittanut muutaman avainsanan, joita voi tarjota hakukoneille. Materiaalista ei ole pulaa, mutta harjoitteluajasta lienee, itse kullakin.

"Osaaminen syntyy yrittämisen halusta."

-Fögö-
fögö
 
Viestit: 40
Liittynyt: 29 Maalis 2010 12:19

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja Janne Pyykkö » 02 Heinä 2010 10:06

Oma soolotekniikkani ei liene niitä hienostuneimpia, mutta sen verran lisään aiempiin, että minulle ratkaiseva askel oli kehittää nopea puolenvaihdon tekniikka. Kun tuo oli hanskassa, pystyy menemään monenlaisiin paikkoihin, koska melan ennättää aina heittää toiselle puolelle. Esim. koskessa teen sivuttaisliikkeen aina vetämällä vettä kanoottiin päin, en koskaan työntämällä, jolloin mela on heitettävä sille puolelle mihin haluaa siirtyä.

-Janne
Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Avatar
Janne Pyykkö
 
Viestit: 334
Liittynyt: 05 Maalis 2010 19:25
Paikkakunta: Espoo

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja ripa » 02 Heinä 2010 14:42

Tuohon ihan alkuperäiseen kysymykseen voi vastata, että kanootin saa menemään juuri sinne minne haluaa vain toiselta puolen meloen, kunhan se tekniikka on hyvin hanskassa. Ja meneehän ratamelojatkin 10 000 m kisankin vain toiseltapuolen meloen. Ei ne kait koskaan melokkaan kisassa kuin tietyltä puolen :?
Mutta on toki monia monia tilanteita, että melan vaihtaminen toiselle puolelle helpottaa liikettä huomattavasti. Sen vuoksi ja myös oppimisen riemusta suosittelen harjoittelemaan tasapuolisesti molempia. Eikä se ole siistin näköistäkään, kun massiiviset lihakset ovat hyvin toispuoleiset ;)
Ripa, OCmeloja
Kuva
ripa
 
Viestit: 149
Liittynyt: 22 Helmi 2010 17:10
Paikkakunta: Mikkeli

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja Milko » 02 Heinä 2010 15:16

Kiitos taas kerran erinomaisista vastauksista. Aika hyvin ne ymmärsin, paitsi Fögön :shock: Mutta kuten hän kertoi niin googlettamalla ne varmaan aukeaa.

Niin ja se tärkein uutinen, ostin Argosyn!!! Hullu mikä hullu, nyt saa lapset nähdä nälkää kun kaikki rahat menee melontaan. Uutta vastaava Kevlarinen oli myynnissä oikeaan hintaan.

Kuten Sihteeri on näillä palstoilla todennut on kyseessä todella rauhaton peli. Kääntyminen ei tosiaan ole ongelma. Kiitos keittiöremontin kokemukset ovat vielä minimaaliset mutta tuntuu siltä että pari vesitonkkaa lisälastiksi tekee hyvää. Niillä on varmaan myös hyvä säätää trimmiä. We-no-nahin säätöpenkki on myös oikein mainio, mahtuu jalat kunnolla alle. Ja säätämällä penkki sopii myös perheen pienikokoisimmille. Jaana kokeili polvivammasta johtuen meloa istuen, oli kuulemma aika pelottava kokemus. Polvelta vehje tuntui odotettua vakaammalta.Argosy on kaiketi suunniteltu joelle mutta luottamus on luja että sillä selviää myös järven yli.

Milko
Milko
 
Viestit: 83
Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:47

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja Tiina Kujansuu » 03 Heinä 2010 12:56

Odotan jäänityksellä kuinka edistyt sen Argosyn kanssa. Meikä luovutti ainakin heti. Liian vaikkee mulle. Sen sijaan kävin taas eilen haaveilemassa Vagabondia liikkeessä. Sitä moni suosittelee aloittelevalle soolomelojalle ekaksi kanootiksi, maailmalla siis. Toivottavasti huomenna vihdoinkin pääsen Juvalle asti ja melomaan sen peevelin Oravareitin, jonne olen aikonut mennä jo melkein 10 vuotta!
Yhteystiedot: Kilonpuisto 2 D 70, 02610 Espoo p.040 868 4017
Avatar
Tiina Kujansuu
 
Viestit: 412
Liittynyt: 17 Huhti 2010 22:25
Paikkakunta: Espoo

Re: soolotekniikka

ViestiKirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 03 Heinä 2010 13:44

ripa kirjoitti:Tuohon ihan alkuperäiseen kysymykseen voi vastata, että kanootin saa menemään juuri sinne minne haluaa vain toiselta puolen meloen, kunhan se tekniikka on hyvin hanskassa. Ja meneehän ratamelojatkin 10 000 m kisankin vain toiseltapuolen meloen. Ei ne kait koskaan melokkaan kisassa kuin tietyltä puolen :?


Suomi-Meloossa tuli vanhempi kaveri juttelemaan ja kertoi meloneensa "tuollaisella" parikymmentä vuotta, mutta vaan oikealta puolelta. Oli entinen C-kilpameloja.

Kaksipuolinen tekniikka opettaa nopeasti
Kun aloin melomaan, minulla oli kaveri, joka halusi meloa oikealta puolelta ja minä luonnollisesti meloin vasemmalta. Parissa kolmessa vuodessa olimme tehneet itsestämme täysin toispuoleisia melojia. Olen sen jälkeen tietoisesti kehittänyt huonoa puoltani, mutta ei ole helppoa jälkeenpäin korjata vuosien liikunnalla syntynyttä lihasmuistia

Kaikki tutkimukset - ainakin joku - tai siis olen yhdestä kuullut, jossa nimenomaan alkeiskoulutuksessa [BCU] painotetaan molemmipuolista harjoittelua. Ihminen, joka tekee viiden-kymmenen sarjan toistoja puoleltaan, oppii tekniikan nopeammin kuin toinen, joka tekee ensin sata kertaa toiselta ja sitten sata toiselta puolelta. Tuntuu ihan järkeenpäyvältä. Jos näin ei olisi, ihmisen jalat voisivat olla peräkkäin. :)

Kaksikko on hyvä solomelonnan alkeisiin
Puolustan vielä muutamalla sanalla kaksikkoa solotekniikkaharjoituksen aloittamisvälineenä. Kun istuu symmetrisen kaksikon keulapenkillä ja meloo kanoottia perä edellä, on edessä pitkä pätkä kanoottia, jonka keulan liikkeitä on helppo seurata ja opetella kompensoimaan. Lentäjät puhuvat kulmanopeudesta. Kun kanootin keula on kaukana, on helppo havaita pienetkin muutokset keulan kulmanopeudessa. Alkuun käyttää liikaa voimaa tuon keulan ohjailuun ja ohjaa yli. Paljon voimaa = suuri kulmanopeus. Ja kun keula on kerran lähtenyt kaartamaan, vaatii taas paljon voimaa pysäyttää kaartaminen toivottun kohtaan. Näin syntyy luikertelu ja ähellys. Tyynellä järvellä on hyvä opetella havaitsemaan alkava kääntyminen ja korjata se, kun kulmanopeus on pieni.

Tärkeintä on opetella havaitsemaan, mihin kanoootti on menossa. Sen jälkeen voi alkaa hioa tekniikoita, joilla kanootin saa kulkemaan toivomaansa suuntaan, ensin tyynessä, sitten tuulessa ja lopulta aallokossa ja virrassa.

Kanootin keula paljastaa tekniikkavirheen
Ja lopulta, kun tekniikka on kehittynyt, sitä voi hioa lisää tarkkailemalla kanootin keulaa (tämä toimii kaksikossakin). Kun kasvattaa nopeutta ja kanootin keula ei ala heilua, on tekniikka kunnossa. Jos keula alkaa heilahdella puolelta toiselle tai voimakkaasti ylös alas, on nopeus suurempi kuin melojan tekniikan taidot.

Melomaan oppii melomalla okein
Miten tuo kaikki ihanuus ja taitavuus saavutetaan, onkin sitten jo toinen juttu. Tekniikoita voi opetella kirjoista, videoista, kavereilta ja itse melomalla. Kaikkia oppimisen tekniikoita kannattaa käyttää - ja nöyrää mieltä.
Kuva Jaakko~
Jaakko Mäkikylä | Helsinki | Off-Road Paddler -blogi
Avatar
Jaakko Mäkikylä
 
Viestit: 793
Liittynyt: 07 Joulu 2009 01:57

Seuraava

Paluu Koulutus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron